Kirjoitin aikaisemmin jutun lapinmiehen reissusta Helsinkiin ja kuinka kiire tarttui. Rouvan kanssa olemme nyt viettäneet muutaman päivän Levillä: piti pitää Kittilän ihmiset ry:n vuosikokous. Tarkoituksella emme ottaneet autoa mukaamme. Rouvan määräämät kauppareussut olen tehnyt joko potkukelkalla tai bussilla.
Tänään menin bussilla. SkiBus kulkee puolen tunnin välein, Eturinteeltä meille Koillisrinteelle bussi lähtee tasalta ja puolelta. Kello oli lähes tasan ja kuulin kuinka bussin etuovi sulkeutui. Ei muuta kun juoksuksi, kaksi painavaa kassia kädessä - ehdin. Jotenkin jalat lähtivät itsestään juoksuun, niillä on krooninen kiire.
Bussissa mietin kuinka mukavaa olisi ollut viettää rauhallinen puolituntia, katsella laskettelijoita, nauttia hienosta talvisäästä.
Ei minun tästä pitänyt kirjoittaa, vaan muistella: Suoritin asevelvollisuuden monta kymmentä vuotta sitten. Taisin siinä asevelvollisten ryhmässä olla ainoa, joka matkusti palvelukseen maasta, jossa oli sota, Nigeriasta. Oppilaskunnan puheenjohtajana järjestin kurssijuhlat. Muun ohjelman keskeytti aina välillä valonheitin, joka valaisi tikkailla istuvan oppilaan. Oppilas luki kirjoittamiani aforismeja, yhden kerrallaan.
Minusta nyt sopii hyvin toistaa: "Tikapuiden keksiminen on aiheuttanut sen, että suuret puut ovat täynnä pieniä miehiä."
Kyllä valokeilassa varmaan on kivaa, tulee nähdyksi. Mutta on niitä kummallisiakin julkisuutta rakastavia ihmisiä, jotka eivät itse halua tulla nähdyksi, mutta nauttivat tekosistaan. En puhu politiikasta, mutta kerron tosijutun, oikeasta elämästä:
Olin laajentanut yritystäni jo 80-luvulla Englantiin. Kymmenen vuotta myöhemmin muutin perheeni kanssa laman masentamasta Suomesta Winchesteriin. Oli melkein pakko muttaa, koska tapanani oli leuhkia kavereille, että me muutamme Englantiin ja nämä olivat alkaneet jatkuvasti kysellä: Koska te muutatte?
Vuokrasimme aluksi talon, joka vuokrattiin kalustettuna. Ihmettelimme talon riisuttua sisustusta. Naapureilta saimme kuulla syyn huonekalujen vähäisyyteen: Kaksi miestä oli vuokrannut talon eteläafrikkalaisilta omistajilta. Kohta muutettuaan miehet kutsuivat naapurit ulos illalliselle. Illallisen aikana eteläafrikkalaisten huonekalut oli kannettu muuttoautoon ja viety Lontooseen myytäväksi.
Kun me muutimme taloon, aikaisemmat vuokralaiset istuivat Winchesterin vankilassa. Poliisi oli löytänyt varastetut huonekalut varastoituna Lontoon lähistöltä. Samalla selvitettiin myös monta muutakin varkautta: huonekalujen lisäksi varastosta löytyi leikekirja lehtijutuista, joissa kerrottiin miesten tekemistä varkauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti