Mustaa, valkoista - mustavalkoista

Ilta oli ehtinyt pimeäksi kun Rouva huomasi, että maustekurkut on loppu. Olin päivällä katsastanut Volvon ja iltapäivällä hakenut potkulaudan huollosta - rengaspaineet on nyt kohdallaan ja kyllä kulkee hyvin. Mieleni teki potkulautailla marraskuussa harvinaisen lämpöisessä illassa.

Lähdin potkulaudalla hakemaan maustekurkkuja. Kotipihassa musta mies seisoi nippu lehtiä ja lehtisiä sylissään. Kohta hänen seuraansa liittyi toinen samanlainen, veljensä. Miehet jakoivat mainoksia ja ilmaislehtiä. Jäin juttusille. Veljekset olivat tulleet Suomeen Afrikasta, Saharan eteläpuolelta,

Veljekset ovat yli kolmekymppisiä, 10 vuotta vanhempia kuin mitä minä olin vuonna 1969, kun ensimmäisen kerran matkustin Afrikkaan. En kysynyt, mikä heidät oli tuonut Suomeen - minut vei Afrikkaan uteliaisuus.

Kerroin miehille omista kokemuksistani, että Senegalin Dakarissa näin ensimmäisten viikkojen aikana vain mustia naamoja. Meni 2-3 viikkoa ja väri katosi taustalle. Esiin tuli erilaisia ihmisiä, persoonallisuuksia. Kysyin: - Onko teillä ollut samanlainen kokemus valkoisten naamojen kanssa?

 - Kyllä.

Minulla on valkonaamoista yli 70 vuoden kokemus. Nauratti, kun verotiedot julkistettiin. Yle kertoi uutisissa eniten viime vuonna rahaa ansainneet kansanedustajat. Ylen haastattelema asiantuntija kommentoi, että näillä ihmisillä, joilla jo on tarpeeksi rahaa, on eettisesti arvokkaampi motiivi politikoida kuin raha.

Uutisissa mainittiin myös muutama kansaedustaja, jotka olivat ennen valintaansa tienanneet hyvin vähän. Ei tullut ruutuun asiantuntijaa, joka olisi selittänyt, että näiden kansanedustajien motiivi pyrkiä vallan keskiöön on raha.