Bussissa pitkäperjantaina

Oli pitkäperjantai, potkulaudan etukumi oli alkuviikolla hajonnut kahtena perättäisenä päivänä ja potkulauta taas korjaamolla, nyt yli pääsiäisen. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista keltaisia leikkokukkia. Kävelin markettiin ja tulin bussilla takaisin.

Oli kiva kotimatka. En ehtinyt odottaa puoltakaan minuuttia, kun bussi tuli. Meitä oli bussissa vain kaksi - kuljettaja ja minä ainoa matkustaja: - Kiitos, että tulit näin pian minua hakemaan, sanoin bussikuskille. Istuin jutteluetäisyydelle etupenkkiin ja mehän juttelimme. Arabiakeskuksen kohdalla kuljettaja kertoi, että "hain tuonne nuorena töihin".

Saitko töitä? Sain: - Kärräsin kottikärryillä kapeilla lankuilla sepeliä. Oli raskasta hommaa.

Olin bussissa vain muutaman pysäkin välin. Kun poistuin, toivotimme toisillemme hyvää pääsiäistä ja löimme ylävitoset. Kyllä ihmiset on mukavia.

Olin jo ennen pääsiäistä päättänyt tätä blogia varten seurata Hesarista, minkälaiset uutiset oikeasti koskettavat. Totesin, että päivittäin toistuvat tiedot siitä, että pommeja tiputellaan, terroristit iskevät, valtioiden johtajat kättelevät toisiaan ja tarkastavat kunniakomppanioita (menisivät kaljalle ja tutustuisivat toisiinsa) eivät oikeasti ole uutisia - vain tapahtumia samanlaisten tapahtumien virrassa. Tekniikka tuo paljon "tietoa": ei lisää ymmärrystä, vanhat rituaalit jatkuvat.

Pääsiäisviikolla huomasin, että Hesarin juttusarja Leninin pitkästä junamatkasta oli edennyt Saksasta Pietariin. Lankalauantaina juttua tehosti Nikolai Babasjukin maalaus vuodelta 1970, joka kuavatekstin mukaan "esittää vallankumousjohtajan tyypillisen ylevään neuvostotyyliin". Pääsiäisviikon tiistaina juttua Leninin matkasta oli tehostanut valokuva, jossa paikallinen asukas näytti Sassnitzin rautatieasemalla, "missä Lenin kävi vessassa".

Lankalauantaina Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista voita ja mangoja. Palasin kotiin bussilla. Pysäkille tullessani huomasin, että bussin ovi sulkeutui ja valot vilkuttivat vasemmalle lähdön merkiksi. Kuljettaja näki, että olin tulossa, avasi etuoven, odotti ja otti minut kyytiin. Kyllä bussikuskit on mukavia.

P.S. Kevät on tullut. Meillä makuuhuoneen ikkuna on yöt auki ja tänä aamuna heräsin 06.00 siihen, että naapurin pärinäpoika käynnisti ajopeliään ja aikansa kiihdyteltyään paukutteli matkaan. Hesarissa oli pääsiäisviikolla juttu, että 20-40 prosenttia väestöstä on meluherkkiä. "Erityisesti liikenteen melu on kansanterveydellinen ongelma." Melualtistus lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Missä desibelikamerat?

Kaikki päivät Hullud Päevad

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Stokkan Hulluilla Päivillä. Olen kerran aikaisemmin eksynyt Hullujen Päivien aikana Stokkan herkkuun ruokaostoksille ja päätin, että ei enää koskaan, ei ikinä. No, en minä nytkään käynyt Hulluilla Päivillä, kävin ostoksilla Stokkalla, jossa oli Hullud Päevad, Tallinnassa. Sain käydä ostamassa alennettuun hintaan ranskalaista valkoviiniä, Chablis, Vieilles vignes 2015, 11,90 e.

Hullud Päevad oli alkanut jo Helsingissä matkalla Arabianrannasta Tallinkin terminaaliin. Virolainen taksikuski rupatteli kokemuksistaan Neuvosto-Virossa. Ihan lähelle Viron Hullud Päevad tuli Viru-hotellin KGB-museossa. Viru-hotelli, Viron ensimmäinen tornitalo, valmistui 1972. Suomalaiset rakensivat talon, jonka betonin vitsailtiin olevan puolet sementtiä ja puolet mikrofoneja.

Neuvosto-Virossa Viru-hotellin virallisesti ylimmässä 22. kerroksessa oli 60 hotellihuonetta, joihin majoitettiin ulkomaiset vieraat, joita vakoiltiin. Seiniin oli piillotettu kameroita ja mikrofoneja, jotka siirsivät näkemänsä ja kuulemansa hotellin salaiseen 23. kerrokseen KGB:n tarkkailijoille.

Meitä oli Tallinnan matkalla kolme pariskuntaa. Me äijät ihmettelimme KGB-museossa mihin kaikkeen yhteisiä resursseja tuhlataan. Miettikääpä nyt tarkkaan kuka ja millaisen lautasen teille kattaa: KGB-museossa näytettiin pohjasta huomaamattomasti paksunnettua lautasta, jonka sisällä oli paristolla toimiva mikrofoni. Urkittava vieras asetettiin tietylle paikalle illallispöydässä ja katossa oleva antenni siirsi jutustelut KGB:n urkkijoille.

Ja jos haluatte tietää onko ravintolanne henkilökunta rehellistä porukkaa, ottakaa oppia KGB:ltä. Viru-hotellin ravintolassa KGB saattoi asettaa asiakkaista tyhjentyneelle pöydälle kukkaron. Tarjoilija tuli siistimään pöytää, huomasi kukkaron ja jos oli epärehellinen, avasi sen: ähäkutti, ei rahaa, mutta punaista väriä naamaan.

Näin ennen. Nyt on lisäksi internet.

Uutisista on tullut väkivaltaviihdettä

Rouva hihkaisi olohuoneesta, että Ylen kanavilla pääuutinen on tänään ollut, että Ruotsissa "kolme koululaista on kuollut bussiturmassa". Ruotsi on lähellä, naapuri. Liikenneonnettomuudet ja onnettomuudet ovat tavallisia, taattuja aiheita uutisiin. Ihmisiä ei kiinnosta kuulla kuinka monta vaan miten.

Kirjoitan tämän siksi, että olen ihmetellyt monta vuotta Suomen tv-uutisissa kuulemaani: Kiinassa bussi on törmännyt vuoren rinteeseen. Ihmettelin vuosia sitten ja ihmettelen edelleenkin: "Mitä se meille kuuluu?"

Lähdin löytöretkelle internettiin hakusanoilla "kiina" ja "bussiturma". Tuli paljon osumia. Vuodelta 2008 löytyi MTV:n uutinen, jonka mukaan "ainakin 25 ihmistä kuoli ja viisi loukkaantui Luoteis-Kiinassa sattuneessa bussiturmassa". Ylellä oli 7.10.2012 uutinen siitä, että "13 ihmistä on kuollut ja yhdeksän loukkaantunut vakavasti kahden linja-auton yhteentörmäyksessä Kiinassa". Jne.

Ympäristössämme tapahtuu paljon muutakin kuin bussikolareita, Vuonna 2015 maailmassa kuoli 5,9 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta, noin 45 % heistä aliravitsemukseen. Kuukaudessa kuoli 491 667 lasta, joka päivä 16 761 lasta, joka tunti 698 lasta ja joka minuutti 12 lasta.

Nälänhätään vaikutti aiemmin ruokaviljelmien muuttaminen kaupalliseen käyttöön ja nälkää torjuttiin suurten viljantuottajamaiden ylijäämäviljalla. Energian tuottaminen autojen polttoaineeksi on poistanut ylijäämäviljan markkinoilta.

No, mutta ei 2,655 miljoonan lapsen kuolema nälkään ole uutinen, se on tilasto. Jos lapset parkuisivat samassa paikassa samaan aikaan, se olisi uutinen.

P.S. Potkulautamies jätti tänään jäljen itsestään. Ei se kauan kestänyt - katosi alle tunnissa.

Tiedon tulva lisääntyy - ymmärrys ei

Formuloiden kilpakausi alkoi taas. Mekin Rouvan kanssa ajattelimme, että on mukava aamulla kahdeksan aikaan avata televisio ja katsella kuinka Bottas Mersullansa pärjää. Kilpa-ajon startti on jännää katsottavaa. Istuimme tv-tuoleihimme ja avasimme telkun. Hupsista - kisaa oli ajettu jo tunti.

No, on se lohdullista, että me ihmiset olemme sovussa pystyneet sentään jostain sopimaan, siirretään keväällä kelloja tunti eteenpäin ja syksyllä taas taaksepäin. Täysin turhaa, mutta kuitenkin.

Englannissa C äännetään niin, että suomeksi käännettynä se tarkoittaa näe. Joku fiksu on keksinyt sovelluksen CMore - näe enemmän. Maikkari on innostunut tähän enemmän näkemiseen ja formulatkin näytettiin nyt cmore-kanavalla. Kyllä näkyikin enemmän: tv-ruutu oli jaettu neljään pienempään kuvaan ja kaikilla oli erilaista nähtävää, yhdellä ruudulla jopa kehotettiin osallistumaan keskusteluun.

Tässä on paikka kehitellä tuotetta edelleen. TV-ruudun voi jakaa pysyvästi neljään osaan periaatteella maksa yksi saat neljä. Ihmisten tietomäärä lisääntyisi huikeasti, jos esimerkiksi tänään voisivat katsella töllöstään yhtäaikaa ohjelmia: Suomen kaunein koti, Syötävän hyvä Espanja, Myyntimies Jethro matkoilla ja Simpsonit (agentti tuli illalliselle).

Ja mikä mahdollisuus uutisille: yksi ruutu näyttäisi päivän isoimmat katastrofit, toinen kertoisi mitä isoja katastrofeja tapahtui päivälleen 10 vuotta sitten, kolmas uutisoisi päivän vaihtoehtoiset totuudet ja neljäs raportoisi kuninkaallisten ja julkkisten kuulumiset. Ja kaikki tämä yhdellä katselulla.

Maailman meno tehostuu. Hesarista luin otsikon: "Salamannopea kvanttietokone toteutuu luultua aiemmin - mallikappaleet tulevat jo tällä vuosikymmnellä". "Jos kvanttitietokoneet yleistyvät, ne voivat mullistaa maailmaa." Kvanttitietokone suorittaa useita laskutoimituksia yhtä aikaa.

Lisää informaatiota ja nopeasti. Jo nyt tieto kulkee nopeasti. Minä avasin tietokoneeni kun olin potkulautaillut markettiin - potkulautamies sai hakea puuroryynejä. Minulle oli tullut suuri määrä uutta informaatiota. Poistin tottuneesti roskapostit, yhteensä 49. Muutaman minuutin aikana roskaposteja tuli lisää, viimeisin:

"Uuno Turhapuron nettikasino antaa sinulle ilmaisia pyörityksiä. Lähettäjä: Sörsselsson."
 

Keväinen juhla- ja opintomatka Pariisiin

Rouvalla oli syntymäpäivä, jonka me vietimme iloisesti keväisessä Pariisissa. Tytär toi äidilleen syntymäpäiväruusut ja tyttärentytär (2v 5kk) poimi mummille puistosta kaksi pienempää kukkasta. Pienetkin kukkaset laitettiin veteen.

Pariisissa viettämämme pitkän viikonlopun jokainen päivä oli aurinkoinen. Ja ajatelkaa kuinka hyvä onni meillä Rouvan kanssa oli: ei lento Pariisiin eikä paluu kotiin osuneet Helsinki-Vantaan lakkopäiville. Ai että, saimme iloita siitäkin että järjestöherrojen keskinäinen valtataistelu ei sotkenutkaan meidän elämäämme.

Ranskassa ei lakkoiltu vaikka sielläkin äänestetään kohta vaaleissa.

Matkailu avartaa. Pariisissa opin, että kaupunki on keksinyt antaa hakemuksesta ihmisille lupia pitää pientä puutarhaa katujen varsilla kasvavien puiden juurella. Puiden juurella näkyy nyt pieniä aitauksia ja kun kevät ehtii pidemmälle niissä, ei ehkä porkkanoita mutta kukkaloistoa.

Opin minä Pariisissa senkin, että Ranskan viisi viimeaikaista presidenttiä on valmistunut samasta koulusta, Institut d`Etudes Politiques de Paris. Koulu perustettiin 1872 virkamiesten ja poliitikkojen opinahjoksi.

Koulua moititaan, että se luo ranskalaiseen yhteiskuntaan oligarkiaa ja skandaaleja. Koulu on kasvattanut presidenttien lisäksi pääministereitä, tietysti korkeita virkamiehiä sekä lisäksi pomot useimpiin Ranskan suurimpiin yrityksiin. Semmonen hyväveli-järjestelmä.

Suuresta maailmasta kannattaa ottaa opiksi ja panna vielä paremmaksi. Suomi on menettänyt kärkipaikkansa maailman valtioiden korruptiovertailussa. Viime vertailussa Suomi sijoittui vasta kolmanneksi Ruotsin kanssa.

Toinen kansainvälinen vertailu, jossa Suomi on ollut maailmanmestari on koulujen Pisa-tutkimus. Viime vuonna tyttöjen ja poikien yhteistuloksissa olimme vasta kolmas Viron ja Kanadan kanssa.

Rouva aukaisi juuri television ja sieltä kuuluu, että kansanedustajat kinaavat keskenään peruskoulutuksesta. Koulussahan opiskellaan elämää varten. Meillä kannattaisi lisätä demokratiaa ja tasa-arvoa, auttaa kansalaisia tukemaan toinen toisiaan ja ottaa jo peruskoulussa oppiaineeksi hyväveli-järjestelmä.

Linja-autossa pieni iso maailma

Voi että oli kaunis sunnuntai. Rouva kävi kävelyllä ja sanoi, että nyt pitää keksiä Potkulautamiehelle asiaa markettiin. Muistin, että maustepippurit on loppu. "Niin ja samalla saat tuoda sipulin." Olin tuskin potkulautaillut pihasta jalkakäytävälle, kun vastaan tuli mies ja koira. Mies pysähtyi ja kiristi koiran talutushihnaa. Minäkin pysähdyin.

- Mikä teidät pysäytti, kysyin. "Koira ei ole koskaan nähnyt tuollaista potkulautaa." Kutsuin koiran tutustumaan potkulautaan. Se tuli ja nuuhki. Nuuhki minuakin. Minä hymyilin. Koira heilutti häntää. Meistä tuli, jos ei ihan kavereita, niin tuttuja ainakin. Olipa söpö koira.

Tänään palasin Stokkalta kotiin bussilla. Rautatientorilta samaan tilaan bussissa tuli äiti lapsensa kanssa. Äiti kertoi, että vauva on 8 kuukautta ja hän aina nostaa matkan ajaksi lapsen syliinsä. "Hänelä on tapana vilkutella ja koska yleensä ei kukaan, nuoret eivät koskaan, vastaa vilkutukseen, lapsi osoittaa mieltään parkumalla." Minä vilkutelin ja hymyilin. Rattoisa bussimatka.

Rautatientorilta bussiin oli tullut muutaman vuoden ikäinen poika äitinsä kanssa. Lapsi varmaan tykkäsi meidän juttelustamme, koska siirtyi kohta Hakaniemen jälkeen bussin takaosasta samaan tilaan, jossa vauva, äitinsä ja minä keskustelimme. Pojan perässä tuli hänen äitinsä ja älykännykkä. Poika oli vähän rauhaton. Noukki roskan lattialta ja heitti sen takaisin, noukki taas ja heitti takaisin....

Äiti ja vauva poistuivat. Poika lopetti roskan kanssa touhuamisen ja teki aloitteen jutella: - Minulla on kaksi kotia.

Jäin jo seuraavalla pysäkillä. Lapsi ehti kuitenkin kertoa minulle, että "Toinen koti on tuolla ja toinen tuolla" ja osoitti bussin tulo- ja menosuuntiin. Vasta jälkeenpäin älysin, että minun olisi pitänyt jatkaa matkaani ainakin muutama pysäkin väli ja jutella.

Viime viikollakin palasin Helsingin keskustasta bussilla kotiin.  Alhaalla edessäni oli äiti kahden lapsensa kanssa. Vanhempi lapsista istui alhaalla edessäni vierellään nainen ja äitinsä katsoi vaunuihin nuoremman lapsensa perään. Edessäni istuvan lapsen toisesta jalasta puuttui kenkä.

Äitinsä meuhkasi: - Miten sinä kenkäsi hukkasit! Nyt saat kävellä kotiin ilman toista kenkää! Ei kun otetaan sinulta pois toinenkin kenkä, niin sinun on helpompi kävellä kylmässä lumisohjossa!

Vähän ennen kotipysäkkiä äiti otti "hukassa olleen" kengän lastenvaunuista ja laittoi sen tytön jalkaan. Lähtiessään bussista yksikenkäinen lapsi katsoi minua ja kertoi vieressään istuneesta naisesta: - Tätini.

Pienillä lapsilla on vain yksi selviytymiskeino: olla utelias, ennakkoluuloton ja rakastettava. Aikuisilla on lapsilta enemmän opittavaa kuin heille opetettavaa.

Laitan tähän alle kuvan, jossa aikuinen lukee lehteä linja-autossa. Tänään istuin ihan samalla paikallassa. Tyhjällä paikalla oli ilmaislehti ja nostin sen ja kysyin lehden jo lukeneelta: - Oliko siinä mitään asiaa? "Ei ollut!" Heitin lehden roskakoriin ja totesin: - Ympärilleen katselemalla oppii enemmän kuin lehtiä lukemalla.

Suomalaiset vientituotteet hakusessa

Siitä on jo noin pari viikkoa, kun Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista ranskalaista jyväistä sinappia. Potkulautailin kurjaa säätäkin uhaten  Arabian kauppakeskukseen ja yllätyin, oikeastaan olin ällikällä lyöty: keskellä kauppakeskusta on JCDecauxin iso mainosnäyttö ja näytössä Samuli Edelman röhnötti suuren pöydän takana kädet levälään ja alla luki PRESIDENTTI.

Ei voi olla totta. Ihan samalla kuvalla Yle oli mainostanut lähes kaikkien ohjelmiensa välissä uutta sarjaansa. Kenellekään katsojalle ei varmasti ollut jäänyt epäselväksi, että uusi sarja on tulossa. Yle ei ilmeisesti uskonut, että sarja kerää katsojamenestyksen - piti satsata veromarkkoja tekemisen lisäksi ulkomainontaankin.

Kävin tänään Susannalla hieronnassa ja kerroin, että Rouvan kanssa jaksoimme katsella sarjan ensimmäistä osaa vajaat 20 minuuttia. Susanna sanoi, että "me jaksoimme vain viisi ensimmäistä minuuttia".

Ylen toiminta on viime aikoina ollut melkoisessa julkisuuden myllyssä. Muistan jostain lukeneeni, että maamme maine sananvapauden mallimaana on saanut ison kolhun. Ulkoministeri Timo Soinin mielessä maamme maine vapaan tiedonvälityksen ja demokratian mallimaana on edelleenkin vakaa. Se on niin vakaa, että Kiinassakin isännille piti kertoa, kuinka hienoja ja tuloksia tuottavia tämä demokratia ja lehdistön vapaus ovat.

Kaikki poliitikot Suomessa ovat sitä mieltä, että "vientiä pitää kehittää". Suomi on ihan oikeasti niin pieni maa, että tuotetaan täällä mitä tahansa, niin tuotanto mahtuu maailman markkinoille, jos vain osattaisiin myydä. En tiedä oliko Soini Kiinassa vientimatkalla, mutta koska Soinin mielestä Kiinassa ei ilmeisesti ole demokratiaa eikä sananvapautta, niin siellä on huikean isot markkinat näille palveluille.