Ku me ny ollaan frendejä

Rouvalla oli taas Meilahden päiväsairaalassa normitippa. Ehdotin Rouvalle, että väsäisin iltapalaksi salaatin ja niinpä Potkulautamies sitten sai hakea marketista persimmoneita, parmankinkkua ja fetajuustoa. Muut tarvittavat ainekset kuten pinjansiemeniä meillä jo oli kaapissa.

Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen. Menomatkalla minut pysäytti keski-ikäinen mies ja kysyi: - Tarvitaanko tuolla liikkumiseen hyvä tasapaino ? Luulen, että mies huomasi potkulautani, koska vaimonsa kanssa Malagalla lomaillessaan oli nähnyt, että aikuisetkin potkulautailevat. Vähän sama kuin syksyisessä sienimetsässä: ensin et näe suppilovahveroa missään, mutta kun olet nähnyt ensimmäisen, niin kohta näet kopallisen.

Meidän ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi Pariisiin. Nyt näen Helsingissä marketeissa, busseissa, kotipihalla enemmän pieniä lapsia kuin koskaan ennen. Vaihdoimme 24 vuotta palvelleen Volvomme uuteen pieneen Peugeottiin. En ollut ennen nähnyt Pösöjä missään, nyt niitäkin on kaikkialla.

Ja kun olin ensimmäisen kerran kiinnittänyt huomioni pääministeri Sipilän maneeriin "mitä tulee tähän ostovoimaan ja ja maksykykyyn", ja ja kun sitten kuulin uutisissa jonkun muun sanovan " ja ja todennäköisyydet on on" , niin ajattelin, että tuossa tutkijassahan -han on pääministeriainesta.

Eikö mitä, kun olet kerran kiinnittänyt huomiota ja ja niin kuulet tuon tuosta ja ja, että että, tai tai. Meistähän monissa on ainesta pääministeriksi. Perjantaina 13. päivä lokakuuta kuulin Hämeentiellä potkulautaillessani pienen pätkän kahden täysillä eläneen nuoren keskustelusta: - Ku me ny ollaan frendejä, se.. Maneerit leviävät kuin tauti ja kohta Donald kertoo iltakävelyllä Melanialle Putinista ja Xi Jinpingistä: - Ku me ny ollaan frendejä, ne ne..

No no, Rouva tuli tipasta kotiin ja hihkaisi jo ulko-ovella: - Haistan palaneen käryä ! Olin laittanut pinjansiemenet liian kuumalle pannulle ja ne kärysivät mustina. Mitä opimme tästä. Minä ainakin opin paahtamaan pinjansiemeniä.

Kuinka vankilasta pääsee pois ?

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa tulla mukaan Norio-keskuksen yhdessä Suomen ultraharvinaiset ry:n kanssa järjesttämään seminaariin. Menimme ensin bussilla Sörnäisiin ja jatkoimme metrolla Kamppiin. Bussin etupenkissä istui vasta muutaman vuoden ikäinen lapsi isoisänsä vieressä. Lapsi ihmetteli ja kyseli vaariltaan:

- Mikä auto tuo on? Onko vankila tuolla? Millainen vankila on? Kuinka vankilasta pääsee pois?

Lapsen maailman tuntui täyttävän vankila ja "tyhmä poliisi".

En tiedä, mutta jos lapsen isä tai äiti oli vankilassa, niin myös lapsen mieli oli vankilassa.

Vankila on paikka, jonka voi kokea, vaikka ei tekisi rikostakaan. Toimittaja Sonja Saarikoski teki näin, vietti viikon Hämeenlinnan naisvankilassa vankina ja kirjoitti kokemuksistaan 12-sivuisen jutun Hesarin kuukausiliitteeseen. "Jo viikossa huomaa, että vankilassa on tylsää."

Ultraharvinaisten iltapäivään osallistui sairauden vankeja, heidän läheisiään ja sairaanhoidon ammattilaisia. Minäkin olin mukana kaikki 7 tuntia ja vastasin lopuksi, kun kysyttiin: - Tulisin mielelläni ja vapaaehtoisesti uudestaan. Oli hyvä seminaari.

Tässä on Hesarilla jutun paikka. Toimittaja sairastuu vuodeksi utraharvinaiseen sairauteen, vaikka sellaiseen jota Suomessa sairastaa vain kaksi muuta ihmistä. Hän ei luonnollisesti tiedä, että on vertaisia. Hänen lääkärinsä ei tiedä, mikä häntä vaivaa. Koska hänellä ei ole diagnoosia, Kela ei korvaaa lääkehoitoa, vaikka hoito auttaisikin.

Toimittaja on ihan pihalla. Ainoa asia, joka auttaisi, on verkostoitua. Suomesta löytyy ne kaksi muuta,  Euroopasta ja Yhdysvalloista ehkä satoja muita. Löytyisi kokemusta, vertaisia ja tietoa, miten sairautta hoidetaan - ei hoidettaisi väärin, niin kuin on tapahtunut. Mutta siihen se toistaiseksi jäisi

Jos kaikki seminaarissa puhutut tulevaisuuden asiat toteutuvat, moni asia muuttuu. Turhauttava ramppaaminen lääkäreissä loppuu ja yhteiskunnankin kustannukset pienenevät. Win-win. Kaikki voittavat. Eikä toimittajankaan kokemus ollut "tylsä".

Aikuiset hiekkalaatikolla

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa tuoda marketista kanttarellejä, tehdään sienirisotto. Hain potkulaudan pyörävarastosta. Pihalla leikki monta pientä lasta. Minä talutin potkulautaani, kun yksi naperoista ohjeisti ystävällisesti: - Muista käyttää jarrua myös!

Lapsi muistutti vanhusta tärkeästä asiasta: ilman jarrutusta potkulauta kulkee alamäessä vaarallisen lujaa. Luulen, kun pikkuinen naapurini ensi kesänä kasvettuaan vuoden lähemmäksi aikuisten maailmaa näkee minut ja potkulaudan pihalla, tivaa: - Miksi sinä et käytä kypärää?

Ja monta, monta vuotta eteenpäin, kun ennakkoluuloton ja avoin lapsi on oppinut aikuiseksi, hän saattaa pystyttää hiekkalaatikon reunalle liikennemerkin: KERÄÄTHÄN LELUT LAATIKKOON LEIKITTYÄSI. Eivät lapset, jotka ovat oppineet lukemaan, enää leiki rekkakuskia hiekkalaatikossa. No, on merkissä tekstin lisäksi kuva.

Tänään Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista keittojuurekset hirvisoppaan. Takaisin kotipihalla juttelin naapurin rouvan kanssa hiekkalaatikon uudesta ohjetaulusta. Hän sanoi, että "tykkään siisteydestä, mutta inhoan kaikenlaisia kieltotauluja". "Jotkut kusettavat koiransa kuvallisesta kieltotaulusta huolimatta."

Soppajuuresten hakumatkalla piipahdin marketin miestenhuoneessa ja kuulin oven läpi kahden suomalaisen miehen ryhdikkään keskustelun:

- No terve!
- Onko kaikki hyvin?
- Kaikki on hyvin!
- No, hyvä sitten!
- Kiitos!

Pää pilvissä, missä jalat

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa käydä Arabian kauppakeskuksessa, jos sieltä löytyisi Eero Aarnion suunnittelemaan kovaääniseen (kvääk! kvääk!) keittiöajastimeen uudet patterit (V389) - ei löytynyt. Kotimatkalla Muotoilijankatua, sen toisella puolella, vastaani käveli mies pää pilven peitossa.

Mies tuli autolleen ja minä pysähdyin ihmettelemään. "En ole ikinä ennen nähnyt, että sähkötupakasta tulisi tuollainen pilvi." - Tämä on auttanut minut irti tupakasta ja tässä on monia eri makuja, joista tykkään. Juttelimme. Mukava mies.

Olin jo ehtinyt jatkaa matkaani, kun sain mielestäni loistavan idean, käännyin takaisin, koputin auton ikkunaan ja kysyin: - Saisinko ottaa sinusta ja pilvestä kuvan blogiini?

Ketä kuva (pää pilvessä, jalat irti maasta) voisi esittää? Ei ainakaan Helsingin kaupungin liikennesuunnittelijaa: ilkeämielisten mukaan hän liikkuu vain polkupyörällä.

Vuosia sitten kuva olisi hyvinkin voinut esittää Soneran johtajaa, joka haaveilee taivasosuuksista Saksassa.

Ja ihan varmasti kuva ei voi esittää byrokraattia. Byrokraatti ei pilven sisällä näkisi lukea säädettyjä ohjeita eikä määräyksiä. Pykäliä tutkiessaan hän saattaisi vielä tasaisella tiellä kompastua ensimmäiseen pieneen irtokiveen tai kuoppaan.

Eletty elämä on kivinen ja kuoppainen.

Ihan varmasti kuvassa voisi olla runoilija, kirjailija tai jopa TV-toimittaja. Heidän ammattinsa alkuun tarvittiin kirjapainotaitoa ja nyt sähköistä viestintää.

Jaakko Tahkokallio kirjoittaa Hesarissa kirjapainotaidon keksimisestä ja sen vaikutuksestasta. "Keksinnön tärkein hyödyntäjä oli kirkko." Massalukutaito vaikutti reformaation menestykseen, "jonka myötä Eurooppa ajautui siihenastisen historiansa tuhoisimpiin sotiin".

Voisiko kuvassa sittenkin olla Ylen TV-toimittaja, joka ideoi illan TV-uutisiin, ainakin ajallisesti suurinta juttua (monta ja ylivoimaisesti eniten minuutteja): Prinssi Philip on jäänyt eläkkeelle.

Hyvää mieltä on helppo jakaa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea Clas Ohlsonilta ompelutarvikerasian.

Menin rautatieasemaa vastapäätä olevaan myymälään ja kiersin kaupan ainakin kolme kertaa ympäri. Toisella näistä kierroksista kuulin, kun rattaissa istuva vauva alkoi vääntää itkua: isänsä oli vauvan selän takana näkymättömissä hyllyrivin takana keskustelemassa myyjän kanssa. Katsoin vauvaa silmiin, hymyilin ja vilkutin. Hetken aikaa vauva tarkkaili ja hymyili takaisin.

Jonkin aikaa me ilmehdimme, vilkuttilimme ja hymyilimme toisillemme. Vanhahko nainen meinasi ohittaa meidät, mutta minä pysäytin: - Moro. Nyt olisi sinun vuorosi. Voitko jatkaa vauvan kanssa?

Nainen ryhtyi iloisesti hommiin: - Jos vauva alkaa itkeä, minä huudan sinut takaisin!

Seuraavana päivänä potkulautailin Hämeentietä Arabian kauppakeskukseen. Kutosen ratikka oli lähdössä pysäkiltä Arabiankadulta kääntyäkseen sitten Hämeentielle. Ratikan ovet olivat jo kiinni, kun iäkäs nainen yritti nopeuttaa kävelyään, ei apuvälineitä, mutta vaikeasti käveli. Ajattelin, että vanhus yrittää ehtiä ratikkaan.

Ratikan kuljettaja ajatteli samalla tavalla, odotti, aukaisi oven ja kun vanhus oli ehtinyt turvallisesti kyytiin, lähti matkaan. Vanhukselle tuli varmaan hyvä mieli, minulle ainakin tuli ja kun vilkutin ja peukutin ratikan kuljettajalle, huomasin, että hänellekin tuli hyvä mieli.

P.S. Meidän pihapiirin taloissa on viime viikkoina etsitty syitä vesivuotoihin. Pihassa on ollut meneillään monta työmaata yhtä aikaa. Otin niistä valokuvia ja liitän ne tähän otsikolla: Meidän pihan työmaat !

Yliherkkyys lisääntyy

Eilen satoi vettä, viime yönä satoi vettä ja aamulla Rouva katsoi täsmäsäästä, että muutaman tunnin kuluttua sataa taas vettä: - Nyt on pari tuntia hyvä sää ulkoilla. Potkulautamies saa hakea marketista mustikkamehua.

Olimme pelanneet aamulla yli tunnin yhdessä tietokoneella spider-pasianssia. Teemme työtä vuorotellen. Olemme kehittäneet peliin omia välitavotteita ja kun saamme pelin edetessä kortit haluamamme järjestykseen, lyömme ylävitoset. Me keskustelemme ja meillä on hauskaa. Suosittelen muillekin yli 40 vuotta aviossa olleille pareille.

No, tänään siirsin patavitosen herttakutosen alle vaikka patakutonenkin olisi ollut vapaana. Rouva huomautti tästä. - Sorry! Olin omissa ajatuksissani. Pieni tauko: - En minä kenenkään muun ajatuksissa pysty olemaankaan.

Että pystyisi miettimään toisen ihmisen ajatuksissa pitäisi olla erittäin, erittäin tunneyliherkkä.

Googletin yliherkkyydestä ja se määritellään mm. niin, että kyse on "immunologisen järjestelmän ei-toivotuista reaktioista johtuva epämiellyttävä  reaktio elimistön ulkopuolista ainetta kohtaan". On myös aistiyliherkkyyksiä ja mm. tunneyliherkkyys.

Hesarissa oli äsken juttu tuoksuyliherkkyydestä, joka "pahimmillaan johtaa jopa sosiaaliseen eristäytymiseen". "Allergia- ja astmaliitto muistuttaa, että hajusteita pitäisi käyttää maltillisesti." Mielipiteitäkin pitäisi käyttää maltillisesti. Psyykkinen yliherkkyys vaikuttaa kuin tunteesi olisivat "aina räjähtämäsillään".

On naapuriyliherkkiä, maahanmuuttajayiherkkiä ja demareille taitaa olla kehittymässä anttirinneyliherkkyys.

Haimme Rouvalle karvalakin Tallinnasta

Rouva sanoi, että lähdetään Tallinnaan hakemaan karvalakki. Rouva oli aikaisemmin tänä vuonna lyhennyttänyt turkkinsa Tallinnassa ja päättänyt teettää ylijääneistä palasista itselleen karvalakin.

Lähdimme karvalakin hakuun syyskuun 1. päivänä ja olimme perillä Tallinnassa vähän puolenpäivän jälkeen. Haimme karvalakin - hyvin oli tehty. Olimme varanneet itsellemme myös hemmottelua: rouvalle kasvohoidon ja hiusten värjäystä, minulle jalkahoidon ja hiustenleikkuun.



Meille jäi aikaa ennen hoitojen alkua istuskella terassilla ja seurata ohi kulkevia ihmisiä. Ohi kulki vanhempiensa kanssa lapsia, joilla oli kiiltävälippaiset lakit päässä ja sylissä kimppu kukkia, melkein kuin uudet ylioppilaat olisivat tulossa lakkiaisista. Ei, lapset vanhempiensa kanssa eivät juhlineet koulun loppumista vaan sitä, että koulu oli alkanut.

Kotona Helsingissä googletin, että maapallon väestön yli 15-vuotiaista 800 miljoonaa (16%) on lukutaidottomia, 64% heistä naisia. Maapallolla on 11 maata, joiden aikuisesta väestöstä yli 50% on lukutaidottomia. Vähintäinkin yhtä hyvä syy juhlaan kuin päästötodistus on se, että koulu alkaa.

En älynnyt ottaa kuvaa juhlapukeisista lapsista kukkakimput kädessään. Rouvan kanssa menimme alkuillasta ravintolaan ja selläkin heitä oli, koulun alkua juhlivia perheitä. Sain kuvankin.

P.S. Kotimatkalla, kun nousimme laivaan, vieressämme nuori äiti lykkäsi pientä vaaleatukkaista vauvaansa lastenvaunuissa ja aina, kun jonon kulku hidastui tai pysähtyi, itämailta tulleet matkailijat ihailivat lasta ja napsivat kuvia. Minäkin otin kuvan.