Matkustimme yöjunalla. Aamulla kuuden jälkeen menin ravintolavaunuun kahville. Viereissä pöydässä istui toinen mies kahvilla ja välillemme syntyi vilkas keskustelu. Opin paljon. Opin, että Tornion asema on metsän keskellä. "Ei uskoisi, että ollaan kaupungissa." Ruotsiin matkalla ollut porukka oli kysynyt, tullaanko kohta Tornioon. Eivät uskoneet, että oltiin jo Torniossa. Juna lähti ja konduktööriltä saivat tietää, että seuraava pysähdys on Yli-Torniossa.
Mies kertoili muutakin. Helsingissä oli messut ja lapset olivat saaneet tilaisuuden ratsastukseen, kolme euroa kierros. Oli laskenut, että tunnissa ehti 40 kierrosta ja että 8 tunnin työpäivälle tuli hyvä tienesti = 960 e. "Kun kruunu oli vahvoilla ja teki kahta työtä, niin silloinkin pääsi tienaamaan."
Konduktööri oli tehnyt 16 tunnin työpäivän. Ravintolavaunun hoitaja lopetti työnsä klo 02 aamulla ja aloitti uudestaan 2 tunnin lepotauon jälkeen klo 04. "Tämä on mukavaa työtä. Saa liikkuakin. Minä tykkään tästä."
Potkulautamieskin teki alkavana yrittäjänä 18 tuntisia työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa. Siinä vaan oli hankalaa se, että kun tein työtäni sanelemalla, niin välimerkitkin jäivät puheeseen: - Meillä on asiakkaina raumaviivarepola, wilhpisteshauman, jne. Onneksi rouva tuli apuun.
Matkalukemisena minulla oli kirja, jossa Kabat-Zinn siteeraa Thoreauta, joka siteeraa zenmestaria: "Hohhoijaa, neljäkymmentä vuotta olen myynyt vettä joen varrella, eivätkä ponnisteluni ole tuottaneet minkäänlaista tulosta."
Kolarissa odottelimme autojen purkamista junasta. Meitä oli kymmenkunta kodassa. Virisi vilkas keskustelu. Hyväntuulinen turkulainen isoäiti kertoi matkastaan junalla ensin Kuopioon ja sieltä eteenpäin linja-autolla. Tyttärenpoika oli linja-autossa kysynyt: "Mummi, tunnetko sinä kaikki nämä ihmiset?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti