Rouva ja minä olemme nyt Lapissa. Kittilän ihmiset ry:n pikkujouluissa tiistaina söimme jouluruokia ja lauloimme joululauluja yhdessä 250 muun "vanhuksen kanssa". Jotenkin täällä mieli rauhoittuu ja virkistyy: rouvakaan ei keksi jokaiselle päivälle kauppamatkoja. On syöty samaa poronkäristystä jo kolme päivää. Hyvää.
Kävin tapaamassa Maunoa. Mauno on tosi hyvä puuseppä, eläkkeellä. Mauno loikoili sohvalla päikkäreillään ja pohti, mitä olisi halunnut tehdä elämässään,jos ei olisi ollut puuseppä. "Kirurgin homma olisi hyvä." Mauno tekee nyt pajatsoja. Mielessä on käynyt myös valelääkärin toimisto ja hyvä idea olisi "Lapin äijän puhutteluterapia". Eihän ihmisiä nykyään kiinnosta kun "huuhaa".
Muutama vuosi sitten Mauno kertoi matkastaan Helsinkiin: "Mie ku kävin Helsingissä. Aluksi oli tarkoitus kävellä rauhallisesti ja kattella paikkoja. No ko siinä oli muutama tunti kävelty, jostakin syystä alko hermostuttamhan."
"No se on selvä ko ihmisiä lappo tuhatta ja sattaa eestakasin. Se kauhea vouhotus alko tarttumhan minhunki ja kohta huomasin, että tykytin samalla lailla ko neulomakone niitten joukossa. Siltä erin sain siitä vauhista tarpeeksi ja lähin kotiin."
Siitä taitaa olla neljä vuotta, kun vein Kittilän ihmiset ry:n virkistyslomalle Levillä osallistuneita "vanhuksia" kotiin Helppiin ja Molkojärvelle. Molkojärvelle on Leviltä n. 100 kilometriä. Vieressäni pelkääjän paikalla istui Hangasvaaran Maija. Maija oli 93-vuotias hento nainen. Hän pyysi, että "saisinko kertoa sinulle elämästäni". Sodan jälkeen leskeksi jäänyt Maija oli kasvattanut perheensä yksin.
Maijan talolle johti melko kuoppainen tie, joka huolestutti Maijaa. Missähän kunnossa tie on? Minä lohdutin Maijaa, että juuri satanut lumi on varmaan tasoittanut kuoppia. Näin oli. Maija huokaisi helpotuksesta: Ajattele, ei tänne ennen ollut tietä ollenkaan. "Kävin äsken Sieppijärvellä ja siellä kuule, siellä vasta oli huonoja teitä."
Maija oli kertonut elämäntarinansa. Kotipihalla hän vielä huokaisi: Kyllä minä olen elänyt hyvän elämän.
Levillä alkaa joulun ja uudenvuoden sesonki. Matkailijat täyttävät hotellit. Safariyrittäjille ei juuri jää vapaata aikaa. Kurulan Marsa oli tänä aamuna saanut englantilaiset kelkkasafarille.Vähän oli jäänyt aikaa jutteluunkin: "Mie joka aamu panen sormen vesilashin ja nostan sen pois ja kertaakhan ei ole jäänyt kuoppaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti