Tänään vaimo käski hakea Hakaniemen hallista tuoreita kananmunia ja Ismon kaupasta italialaista oliiviöljyä.Munia kotiin kiikuttaessani huomasin Hermannissa lakaisukoneen. Kone oli pysähtynyt ja koneen kuljettaja haki ajotieltä roskan, toi sen kädessään ja laittoi mihin roskat kuuluu, roskiin.
Koska kuljen potkulaudalla, minun on helppo pysähtyä juttelemaan ja minulle on helppo jutella. Vanhana miehenä heitin sitten klassisen jutun: pikkupojalta kysyttiin telkkarissa, mitä poika aikoo tehdä isona. Poika vastasi, että aikoo lakaisukoneen kuljettajaksi. Mitäs sinä sillä lakaisukoneella ? No, lakasen tietysti.
Uusi kaverini kertoi, että telkkarissa kysymykseen vastanneen pojan isä oikeasti oli lakaisukoneenkuljettaja ja pojastakin tuli lakaisukoneenkuljettaja. Sainpahan tästä ajattelemisen aihetta. Meitä ihmisiä on ainakin kolmenlaisia: on niitä, jotka sanovat mitä tekevät, niitä jotka sanovat mitä muiden pitäisi tehdä ja sitten vielä niitä, jotka selittävät, mitä muut ovat tehneet. Pikkupojan periaatteesta isommatkin voivat ottaa oppia:
Sano mitä teet ja tee mitä sanot.
Lakaisukoneenkuljettaja kertoi, että roskia siivotessaan kone voi vähän haitata jonkun auton liikkumista, ehkä hidastaa kulkua tai pitää vaihtaa kaistaa. Hän kertoi, että häntä on usein tervehditty keskisormalla. Voi vitsi. Pitäkää autoilijat tupakantumpit autonne tuhkakupissa älkääkä heitelkö niitä kadulle. Muistetaan tervehtiä, mutta keksikää keskisormellenne parempaa käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti