Potkulautamies tarkkailee

Potkulautamiehellä on kauppamatkoilleen monta reittiä. Riippuu ihan siitä, mitä rouva kertoo jääkapista puuttuvan, mihin suuntaan mennään.

Yksi reitti kulkee puistoissa, ylittää Vanhankaupunginlahden ja jatkuu lähes metsän keskellä Viikkiin. Meiltä kauppaan potkulaudalla kuluu reilut puoli tuntia. Siinä ajassa vastaan ehtii tulla monta kulkijaa: kävelijöitä, juoksijoita, polkupyäräilijöitä. Vanhemmat työntävät lastenvaunuja. Pikkulapset potkulautailevat.

Potkulautamies on tarkkaillut hölkkääjiä. Lähes jokaisella on katse suunnattu alaviistoon eteenpäin ja nappi korvassa. Napista lähtee naru taskuun. Ei aavistustakaan mitä taskussa on, mutta luulen, että siellä on semmonen laite joka hokee: hop, hop, hop, hop.

Muistuu mieleeni kaunis keväinen päivä. Vanhankaupunginlahteen kohisi koski. Nautinto silmille, korville, nenälle. Lahden rannalla oli kalastajia niin kuin yleensä aina. Linnut lauloivat. Potkulautamies ihmetteli ja ihmettelee vieläkin nuorta miestä. Hän istui kivellä, onki ja hänellä oli korvalappustereot korvilla. Olisi tarvinnut vielä pyykkipojan nenäänsä - oli sen verran hieno keli.

Nämä Ranskan ympäriajoon harjoittelevat ovat muuten nopeita, joskus ihan ihmettelee. Ne on kuitenkin semmosia, että niitä pitää varoa. Tähän sorapäällysteiseen kevyenliikenteen reittiin ei tietenkään ole merkitty eri kaistoja jalankulkijoille ja polkupyöräilijöille. Eikä niille olisi käyttöäkään: eihän päällysteeseenkään maalatuilla viivoilla ole mitään merkitystä. Ongelmana on se, että jos Potkulautamies siirtyy puolisen metriä suoralta linjaltaan suuntaan tai toiseen, törmäys on lähellä ja maisemaan häipyvän kirosanat kuuluvia. Tätä sanotaan hienosti kommunikoinniksi.

Jos kus tuntuu siltä kuin ihmiset puhuisivat vain koirilleen tai kännykkään. Ja nyt voi vielä jutella televisionsakin kanssa. Tämä 8000-sarjan älytelevisio se vasta älykäs onkin. Ei tarvitse muijan komentaa ukkoansa, että ole hiljaa. Voi hihkaista televisiolle: ääni ylös tai ääni alas ja heti se tottelee.