Tulimme tänne Lappiin. Eihän täällä hangessa pääse potkulaudalla edes kauppaan. Hiihtokelit on erinomaiset ja se on huomattu. Kylällä tulee vastaan tiukkoihin trikoisiin pukeutuneita nuoria aikuisia kuin balettitanssijoita - näillä vaan on pipo päässä ja sukset olalla. Haaveilevat hiihtäjän ammatista. Potkulautailu taas on lapsellisten touhua. Ja näin joulun alla lapset haaveilevat joululahjoistaan. Minä toivon rouvalta lahjaksi uutta lautapeliä. Leikitään johtajaa-peli olisi kiva.
Pieninä me lapset leikimme seuraa johtajaa-leikkiä En ihan muista kuinka se meni, mutta historiankirjoista olen lukenut että sitä ovat aikuisetkin leikkineet - huonoin seurauksin. Nykyään Leikitään johtajaa-leikki on hyvin suosittu leikki. Helposti siitä saisi kehitettyä lautapelinkin.
Matkustelin Länsi-Afrikassa vuonna 1969. Kävin myös Liberiassa, josta yleisesti ajateltiin, että se oli Afrikan ehkä korruptoitunein maa. Liberian presidenttiä leikki William.W.S. Tubman. Haastattelin häntä presidentin suuressa virkahuoneessa. Presidentti istui pöytänsä takana ja minä asetin tiedotusministeri Townsendiltä lainaamani nauhurin pöydälle. Istuin matalammalle tuolille pöydän toiselle puolelle.
Presidentti pöllytteli paksua sikaaria. Minä katsoin häntä yläviistoon. Käynnistin nauhurin ja kysyin naivisti: Herra presidentti, mitä mieltä olette, miten korruptio vaikuttaa Afrikan kehitykseen? Presidentti nousi seisomaan, tumppasi sikaarinsa ja löi nyrkillä pöytään. "Mitä? Väitättekö, että täällä on korruptiota? Voitteko todistaa väitteenne!!" Emme olleet kaksistaan virkahuoneessa: selkäni takana seisoi sotilaita. Kyllä minua pelotti.
Olin osallistunut presidentin synttäreille. Hallitsijan lähipiiri, perhe, saapui tilaisuuteen pitkässä autoletkassa: Mercedes Benz 600, Cadillac, Lincoln Continental...Itse juhlat kustansi amerikkalainen rengasyhtiö Firestone.
Kotona Suomessa, maassa joka on puhdas kuin pulmunen ihan kansainvälisissä vertailuissa, olin eduskuntatoimittaja ja siinä ohessa autoin joskus valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajaa. Valiokunta oli menossa Lahteen vierailulle. Puheenjohtaja pyysi: Soita valtionyhtiöihin ja pyydä niiltä mustia autoja meille. "Eihän me nyt linja-autossa matkusteta."
Aika hyvä nopanheittäjä oli myös se pörssiyhtiön ex-toimitusjohtaja, joka golfkentällä muisteli haikeasti: Oli se hyvää aikaa. Minulla oli firman auto, frman asunto, firman vene. "Jos yöllä tuli nälkä, niin voi hakea henkilökunnan ruokalan pakastimesta sisäfilettä. Mikään ei maksanut mitään."
Eihän meillä Suomessa, mutta Afrikassa johtajan oli myös näytettävä johtajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti