Kari, Castro ja Guinea-Bissau

Rouvalla oli lista jouluostoksista ja ajatus, että ostetaan kaikki lahjat yhdellä kauppareissulla. Menimme Stokkalle. Lahjalista ei ollut kovin pitkä, muutama kirja, pari pehmeätä pakettia, mutta onneksi yhdestä paketista, joka ei painanut mitään, tuli kuitenkin tosi näyttävä. Kysyin Rouvalta: - Saahan Potkulautamies kantaa kaikki nämä paketit ?

Laahustin tavaratalossa pakettien kanssa pari metriä Rouvan perässä ja onnistuin kuin onnistuinkin saamaan myötätuntoa. Taisi olla neljännessä kerroksessa, missä aamutossujakin myydään, myyjätär ohitti minut ja ohittaessaan siveli selkääni: "Voi, voi!"

Takaisin kotona televisiossa uutinen oli, että Fidel Castro on kuollut. Uutinen loppui suunnilleen sanoilla "Castro myös lähetti lääkäreitä siirtomaissa itsenäisyydestä taistelevien avuksi". Seuraavana päivänä Hesarissa oli tietysti paljon juttuja, joissa Castroa muisteltiin ja arvioitiin. Yhden muistelijoista, entisen kansanedustaja Jaakko Laakson, kerrottiin päässeen  IPU:n kokouksessa Castrosta "noin kymmenen metrin päähän".

Voin kertoa, että minä vasta lähelle pääsin, noin vertauskuvauksellisesti. Olin 1970-luvun alussa Guinea-Bissaussa, sain kuumetaudin ja Moresin kenttäsairaalan kuubalaiset lääkärit menivät neulalla ihoni alle.

Kirjoitin kokemuksistani Guinea-Bissaussa Suomen Kuvalehteen ja ajattelin, että saan kaapattua siitä kuvan tähän blogiin. Koska en muistanut tarkkaan, koska juttuni oli julkaistu, jouduin selaamaan SK:n digitaalista arkistoa pidempään kuin yhden 8-tunnin työpäivän. Minulla oli muistikuva, että juttu olisi julkaistu syksyllä. Se olikin julkaistu  keväällä 1974 lehden numerossa 13.

Kyllä kannatti. Juttu on hyvä. Ihan kuin joku tuntematon olisi sen kirjoittanut. Muistan, että istuin pitkän marssin levähdystauolla presidentti Luiz Cabralin kanssa keskellä yötä puun rungolla tupakalla. Lehdestä luin, että siinä istuskellessamme Luiz kertoi: - Me emme ole luonteeltamme sotaisa kansa.

Jutustani luin myös, että presidentin vaimo Luzette oli kertonut minulle, että Luiz, joka on opettaja on "suuri optimisti, joka ei ajattele kenestäkään pahaa". "Luulen, että tämä on virhe hänessä: hän ei epäile ketään ja uskoo, että kaikki ovat yhtä rehellisiä kuin hän."

Googletin Guinea-Bissau ja opin, että presidentti Luiz Cabral syrjäytettiin vallankaappauksella vuonna 1980. Sen jälkeen useat vallankaappaukset ovat haitanneet maan kehitystä. "Guinea-Bissau on eräs maailman vähiten kehittyneistä maista." "Huumekauppa lisää hallinnon korruptiota ja epätasa-arvoa."

Yksin omien hyvien ajatusten kanssa

Sää Helsingissä lauhtui vesikeliksi ja minä ilmoitin Rouvalle, että Potkulautamies käy vaihtamassa Volvoon talvirenkaat. "Paluumatkalla poikkean Prismassa ja tuon kaljaa, maitoo ja majoneesia."

Euromasterissa ei ollut ruuhkaa eikä minun tarvinnut odottaa yhtään. "Aja autosi sisään ovesta kaksi!" Eikä renkaiden vaihtokaan kestänyt kauaa. Olin hyvin tyytyväinen. Toimistossa kaksi miestä istui palvelutiskin toisella puolella ja keskittyi paperitöihin. Maksoin laskun ja hihkaisin lähtiessäni kiitokseksi, että kylläpä sujui hyvin.

Tähän toinen mies tiskin takaa kommentoi: Jaa ! ja toinen mies: "Niin!"

Minä tietysti en voinut olla kommentoimatta: - Hei, teidän olisi tässä kohtaa pitänyt sanoa Kiitos!

Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko heidän oikeasti pitänyt sanoa Kiitos! Heille oli ilmeisesti itsestään selvä asia, että "kaikki oli sujunut hyvin". Ehkä heidän yksitoikkoista työpäiväänsä olisi piristänyt, jos olisivat voineet sanoa: - Haista sinä ukko p-aska!

Ilman lupaa ihmisiä ei saisi häiritä heidän töissään, eihän. Ajatelkaa nyt vaikka linja-auton kuljettajaa, jonka Helsingissä odotetaan vastaavan joka pysäkillä, joka päivä, vuodesta toiseen autoon nouseville muka ystävällisille matkustajille heidän toteamuksiinsa: - Moro!, Hei!, Terve!, Huomenta!

Istuin kerran bussin etupenkissä, kun kuljettaja automaattisesti tervehti tulijoita: - Moi!, Moi!, Moi!,Moi!, Moi!....Kuuntelin tätä läheltä ja olin jo kolmannella pysäkillä kyllästynyt kuuntelemaan jatkuvasti toistuvaa moikkailua. Muistan, että vanhaan hyvään aikaan kun olin pieni ja juuri oppinut lukemaan, linja-autoissa oli kyltti: "Kuljettajan kanssa puhuminen kielletty."

Nyt voisi olla kyltti: "Kuljettajan ja kännykän kanssa puhuminen kielletty!"

No. Matkasin taas tänään bussilla Helsingin keskustaan. En tervehtinyt ketään, koska tuttuja ei ollut. Istuin yksin täydessä bussissa omien hyvien ajatusteni kanssa. Olo oli turvallinen: kuuluin porukkaan.

Potkulautamies täyttää kolme vuotta

Tämä kirjoitus on 185. julkaisemani blogi. Ensimmäisen julkaisin päivälleen kolme vuotta sitten otsikolla Potkulautamies. En ole mielipidetutkija enkä tilastonikkari, mutta sen verran voin paljastaa, että eniten lukijoita on ollut blogilla Herrojen kapina Kittilän juntteja vastaan. Tarina elää edelleen.

Eilen Rouva sanoi taas, että Potkulautamies saa käydä marketissa. Olisin mieluusti käynyt autolla, mutta Volvossa on vielä kesärenkaat ja keli Helsingissä hyvin talvinen. Ennustettu lumimyräkkä aiheutti kiireitä Herttoniemenkin Euromasteriin - vapaita aikoja ei ollut. Minulta kuitenkin kysyttiin: - Onko renkaat vanteilla ?

Mieltäni on kohottanut, että älysin vastata: - En tiedä. Ainakin ne keväällä oli vanteilla, kun jätin ne teille säilytykseen.

No, menin markettiin bussilla. Linjurin keskitilassa olin samalla tasolla koiranpennun kanssa. Pentu oli itseni lisäksi ainoa elävä, joka kiinnitti huomionsa kanssamatkustajiinsa. Pentu tutkaili minuakin, katsoi välillä totista isäntäänsä, rohkaisi mielensä ja kipitti lattian poikki. Silitin pentua ja kiitokseksi se nuolaisi kämmenselkääni. Olipa pirteä veijari, ainoa iloinen yksilö koko bussissa.

Olikohan säällä vai suurenmaailman tapahtumilla vaikutusta ihmisten mielialaan. Joulu on lähellä ja ainakin vielä maa on valkoinen Helsingissäkin. On aika kysyä asiantuntijoilta: onko Helsingissä valkoinen joulu ? Saattavat pitkäaikaisiin mielipidetiedusteluihin viitaten ennustaa, että maassa nyt oleva lumi sulaa, lasten pulkkamäet nurmettuvat ja jouluna sataa vettä. Niin, ja Tapaninpäivänä muistellaan tsunamia.

Rouvan kanssa olemme naureskelleet YLE:n ohjelmamainokselle: -  "Miten tavallisesta konekirjoittajasta tuli laulaja." Ihmetelkää te, miten tavallistakin huonompi konekirjoittaja on saanut aikaiseksi 185 blogia.

Lopetin ensimmäisen blogini ja niin myös tämän sanoilla: Vetäkää vessasta alas, niin leviää laajemmalle.

Sallitaan atomipommien räjäytys avaruudessa

Näitä blogeja kirjoitellessa joskus miettii: tykkääköhän näistä kukaan. Suhteellisesti ottaen ja pieneen otantaan perustuvaan tilastointiin perustuen ihan mukava määrä: kyllä sillä porukalla ainakin yksi minubussi täyttyisi. Niin ja kirjoittajalla pitäisi olla oma genre, mikä lie matelija sekin. Viis veisaan genrestä ja kirjoitan nyt mitä minä oikeasti ajattelen:

Muistan lukeneeni Hesarista lapsen kysymyksen: Mitä tapahtuu, jos atomipommin räjäyttää avaruudessa ? Asiantuntija selostaa lapselle vastausta tieteen näkökulmasta ja toteaa lopuksi, että kansainvälinen laki kieltää atomipommin räjäyttämisen avaruudessa. Eikö olisi parempi, että atomipommin räjäyttely olisi kielletty maapallolla. Minusta olisi ihan hyvä, että kaikki atomipommit vietäisiin Andromedan galaksiin ja räjäytettäisiin siellä.

Sitten meillä on tämä maahanmuuttokriisi, pakolaisia Afrikasta, moneen veneen mitalla. Ja sitten kun pitkän matkansa päätteeksi kaikista kauhuista selvinneenä pakolaiset päätyvät Suomeen syntyy kauhee mekkala. Kovasti ollaan sitä mieltä, että palatkoot sinne mistä tulivatkin.

Tässä kohtaa lukijan on hyvä muistaa, että mekin olemme kotoisin Afrikasta. Googletin: nykyiset ihmiset ovat kehittyneet afrikkalaisista esi-isistään - siis tyypeistä, jotka elivät 200 000 vuotta sitten. Mikä on ihanampaa kuin tavata ja tutustua kauan kadoksissa olleisiin sukulaisiin.

Sukulaisethan tässä hakevat apua sukulaisiltaan. Mutta, suomalaiset ovat sitä mieltä, että suku on pahinta: ystävät voi valita, mutta ei sukulaisia.

Tehokkaita energioita kaupungissa

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista viikonlopuksi lihaa ja kalaa. Stokkan kalatiskillä oli jono. Minäkin menin hakemaan vuoronumeroa.  Automaatin edessä seisoskeli kuitenkin joku törppö ukkeli, joka esti pääsyn automaatille: - Anteeksi ? ja äijä teki tilaa.

Vuoroni oli tulossa vasta odottelun jälkeen ja minulla oli aikaa kuljeskella pitkän tiskin laidalla ja kurkkia mitä oli tarjolla. Kuha oli tarjouksessa. Pysähdyin ja seurasin, kun muut kyselivät ja tekivät valintojaan. - Anteeksi !

Asiakas selkäni takani halusi vuoronumeron. Minä törppö ukkeli pyysin: - Anteeksi !

No, kaikkea sitä sattuu. Olen syksyn aikana ollut monesti menossa autossa Helsinginkatua keskustaan Mannerheimintielle. Hyvissä ajoin liikennemerkillä ilmoitetaan, että muutaman sadan metrin päässä työmaa sulkee oikeanpuoleisen kaistan.

Tunnollinen suomalainen autoilija varmistaa paikkansa ja siirtyy kehotuksesta heti vasemmalle. Vasemmalle kaistalle syntyy pitkä jono, joka ei etene edes kävelyvauhtia. Oikeanpuoleista kaistaa hurauttelee ohi vauhdilla ahneita etuilijoita, jotka tempullaan saavat pitkän etumatkan. "S-aatanan pöllöpäät. Alä j-umalauta päästä niistä ketään tohon edellesi !"

Englannissa akanaan arvostimme liikenteessä että, toiset autoilijat otetaan kohteliaasti huomioon - ihan siitä riippumatta kenellä olisi etuoikeus. Englantilaisittain Helsinginkadun tukoksestakin siirryttäisiin iloisina autoilijoina eteenpäin, jos molemmat kaistat pysyisivät tasaisesti täynnä ja yksikaistaiselle siirryttäisiin vuorotellen.

Mutta kyllä on suunnittelussakin vikaa: liikenteen siirtymisestä yhdelle kaistalle kannattaa ilmoittaa vasta sitten kun se on lähellä tapahtua.

Työmaat tuntuvat valmistuvan hyvin, hyvin hitaasti. Mutta aina ei pidä moittia ja jos on kehumisen aihetta, kannattaa kehua. Joskus toimitaan ripeästi: nämä kuvat otin perättäisinä päivinä, toisen lokakuun viimeisenä ja toisen marraskuun ensimmäisenä päivänä. Ohikulkijoille tiedotetaan koska "työ on valmis". (Samanlaisen kuvan olisin saanut jo syyskuussa: 09/2016.)

Heinähäkistä tuttu

Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea marketista mustan, halvan ja ohuen peruspipon, ohuen siksi, että se mahtuu takintaskuun. Rouva meinaan unohtelee pipojansa sinne sun tänne ja taskussa ne tulevat varmemmin kotiin. Menin bussilla Viikin Prismaan. Vein samalla kuusi tyhjäksi juotua oluttölkkiä kierrätykseen.

Menin tölkkien palautuskuitin kanssa Alkon kassalle: - Tänään on tilipäivä. 90 senttiä on pieni tili, mutta voithan sinä antaa koko kassankin. Sopiiko ? Kassa hymyili takaisin: - No ei sovi, en ihan varmaan anna. Minä siihen jatkoin, että etkö oikeesti, vaikka minä kauniisti pyydän.

Kauniisti pyytämällä ei taida pötkiä pitkälle. Rahalla kyllä saa: Yhdysvallat teki 1867 Venäjän kanssa kaupat ja osti Alaskan. Niin, ja rähisemällä ja röyhkeydelläkin saa. Saisinko minä ton Krimin ? Et varmaan saa ! Kädet ylös ja tyhjennä kassa, j-umalauta !

Entiseen aikaan hallitsijat pitivät etäisyyttä alamaisiinsa. Jotkut olivat saaneet valtansa jumalalta eikä heitä saanut katsoa. Kun ei saanut edes läheltä katsoa, niin kuinka olisi voinut nähdä, että kaiken kimalluksen ja juhlamenojen keskellä asustaakin vain pieni ihminen. Tämmönen asennoituminen on käytäntö vielä tänäänkin: kyllä on vaikea nähdä, että tittelin takana asustaakin vain pieni ihminen.

Informatioteknologia on kehittynyt huimasti. Naamoja tuodaan näytille niin, että niitä riittää jokaiseen makuun. Ei nyt ihan, mutta lähes 70 vuotta sitten näin maalla  pikkukylän puheenaiheen ja julkkiksen: hevoset vetivät  miestä heinähäkissä hoitoon. Paikallinen "heinähäkistä tuttu".

Maailman mahtavin valtio valitsee uutta presidenttiä. Eivät pidä ehdokkaat naamaansa kansalta piilossa. Me voimme Suomessakin seurata miten vaalikamppailu etenee, ihan hetki hetkeltä. Olemme saaneet tietää mm. sen, että ehdokas Trumpilla on taipumus puristella tuntemattomia naisia p-erseestä.

No, tiedonvälityksessä on tapahtunut vallankumous. Mitä se on meille opettanut ? Ei yhtään mitään.

Pelkäätkö sinä mörköjä ?

Rouva on Suomen ultraharvinaiset ry: puheenjohtaja. Ultraharvinaiset tässä tarkoittaa sitä, että on sairaita, joiden tauti on niin harvinainen, että kunnassa ei ole yhtään lääkäriä, ei koko maakunnassa, eikä välttämättä edes Suomessa, joka osaisi tehdä oikean diagnoosin ja määrätä oikean hoidon.

Ja vaikka Suomessa olisikin yksi lääkäri, joka osaa tunnistaa potilaan taudin, niin miten tässä kysyntä ja tarjonta pystyvät kohtaamaan.

Suomen ultraharvinaiset ry on h-elvetin hyvä yhdistys. Yhtenä aamuna Rouva lähtikin kokonaisen päivän kestävään yhdistyksensä tilaisuuteen ja tokaisi lähtiessään, että Potkulautamies saa hakea Hakaniemen hallista valkosipuliperunoita. Päivä oli syksyinen, kylmä ja tuuli voimakas: päätin mennä bussilla. Paluumatkalla istuin bussin keskiosaan, tilaan, jossa lastenvaunut- ja rattaatkin matkustavat.

Lastenrattaista minua katseli napero ( 2 v) suoraan silmiin. Tuijotimme tovin toisiamme, hymyilin, vilkutin. Naperokin hymyili ja kysyi: - Pelkäätkö sinä mörköjä ?

No, enhän minä mörköjä pelkää. Minä pelkään ymmärryksen puutetta. Tietoahan meillä on ja koko ajan tulee lisää tulvimalla. Tieto, joka lisäisi ymmärrystä, ei ole mediaseksikästä. Rouvan ultraharvinaisten tilaisuudessa tuli esille tieto, että ihan muutama päivää sitten julkaistun tutkimuksen mukaan suureen osaan luulosairauksista on syynä geneettinen muutos (duplication in TPSA1). Tämä ei ole mediaseksikästä, eihän.

Mediaseksikästä on uutinen, että AT&T osti Time Warnerin 85,4 miljardilla dollarilla. Kauheen iso summa rahaa ja jos se käytettäisiin tiedon sijasta ymmärryksen lisäämiseen maailma olisi paljon nykyistä parempi planeetta ihmisen elää.

Disneyn pomo Robert A. Iger yrityskauppaa kommentoidessaan totesi, että mediayritysten fuusiot lisääntyvät ja että Disneylle tärkein asia juuri nyt on miettiä teknologian roolia meidän "mahtavan sisällön" jakamiseksi. Suomessa Aku Ankkakirjoihin lisätään varoitus, että "sarjakuvat ovat peräisin menneiltä vuosikymmeniltä, joten niissä saattaa olla sarjakuvaväkivaltaa ja vitsejä tupakoinnista, juomisesta ja pyssyleikeistä tai etnisistä stereotyypeistä."

Minä luen päivän lehtiä ja katselen uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Olen huomannut, että niissä kerrotaan ja kuvataan väkivaltaa tänään, mutta niissä retostellaan ja muistetaan lisäksi menneitäkin kauheuksia. Kyllä sähköisen median ja lehdistön uutisiin pitäisi lisätä varoitus: sisältää väkivaltaa ja pornoa eikä lisää ymmärrystä ja on ihmiskunnalle haitallista.