sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Ennustus ei aina osu oikeaan, mutta vaikuttaa päätökseen

Sunnuntaiaamu. Rouva sanoo, että hän käy pienellä lenkillä. Varmuuden vuoksi tarkistamme Helsingin sääennusteen. Hyvältä näyttää, pilvipoutaa, sadetta ei koko päivänä. Rouva lähtee kävelylle Heinäsaareen ja minä vähän lähempänä puoltapäivää potkulaudalla ostoksille Stokkalle.

En ehdi potkia pitkällekään, kun alkaa sataa. Pidättelen sadetta hetken ja mietin palaanko kotiin vai jatkanko Stokkalle. Jos kerran sääennuste sanoo, että ei sada niin sitten ei sada. Ruotsissakin moni uskoo, että metereologit ennusteillaan tekevät sään. Ihan totta. Lehdessä kerrottiin. Jos ennustavat huonon sään, niin palautetta tulee.

Vaikeeta on. Maanviljelijä saattaa kaivata sadetta ja lomailija auringonpaistetta. Aina moititaan.

No, minä uskoin kuivaan keliin ja poikkesin litimärkänä Kluuvin XXL:ssä. Ostin Lappiin mökille vietäväksi darts-tikkoja: yksi vuokralainen oli ollut vihainen metereologeille tai ekonomisteille tai sitten vaan tyytyväisenä kännissä ja pisti viime keväänä vanhat tikat päreiksi.

XXL:n kassalla oli perhe, joka ei oikein osannut päättää, mitä olisivat ostaneet. Perheen poika ravasi edestakaisin ja ehdotti jotain uutta. Homma ei edennyt maksuvaiheeseen. Toinen kassa jutteli kännykkäänsä. "Joo. Nähdään sitten!"

Stokkan kassalla edelläni oli hieno rouva, joka oli ostanut pari kotimaista omenaa, ei muuta. - Saahan kanta-asiakas näistä alennusta, niin kuin mainostettiin?

Tämä rouvan mielestä punnituksesta tulleessa hintalapussa oli alentamaton kilohinta. Kassa valisti asiakasta maltillisesti, jos vilautatte kanta-asiakaskorttianne, niin kyllä se hinnassa näkyy. Niinhän se näkyikin. Olisiko jo vaa`an pitänyt tunnistaa kanta-asiakas? Ehkä joskus tulevaisuudessa.

Poistuin Stokkalta vastapäisen ravintolan baariin ja tilasin lasillisen kuohuviiniä. Sanoin henkilölle tiskin toisella puolella, että kyllä olen pahalla päällä. Kerroin miksi. Keskustelumme polkuili niin, että lopuksi päädyimme ideoimaan uudenlaista palvelukonseptia ravintolaan. "Täällä saa vittuilla ihmisille!"

Ja sitten vielä niin, että henkilökuntakin saa osoittaa mieltään asiakkaille: "Jos naamasi ei meitä miellytä, niin hymyilemme vain maksusta!" "Tykkäämme tipeistä!"

Olin baarissa ainoa asiakas. Baarissa tarjoilija kysyi lähtiessäni: - Kauanko kotimatkasi kestää? "Pidän koko sen ajan sormet ristissä, että ei sada." Eikä muuten satanutkaan. Tummat pilvet olivat  Arabianrannan pohjoispuolella. Ja sateenkaari.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti