Nätisti kysymällä parempaa palvelua

Rouva totesi, että Potkulautamies saa hakea marketista soppakauhan. Lähtiessäni mietin, että onpa pilvinen, mutta hyvä päivä potkulautailla. Ei matka hissillä 8. kerroksesta alas kestänyt kauan, kuitenkin sen verran, että sää ehti muuttua sateiseksi. Toimin päättäväisesti ja otin hetkeäkään vatuloimatta käyttöön suunnitelman B: menin Prismaan bussilla.

Kun lähestyimme markettia, painoin nappulasta Stop. Kysyin kuitenkin varmuuden vuoksi kuljettajalta: - Onko tämä pysäkki lähinnä Prismaa. "Ei ole. Painoitko nappia?"

No. Olin painanut. Kuljettaja ajoi pysäkin ohi ja päästi minut ulos vasta seuraavalla pysäkillä.

Marketissa muistin, että tuorekelmu on kohta loppu. Minä en tykkää siitä, että kelmurullasta on hankala katkaista sopiva pätkä. En osannut valita joten menin lähimmälle kassalle ja kysyin neuvoa. Kassarouvalla  ei ollut riittävää kokemusta kelmuista, joten hän kysyi viereisiltä kassoilta, jotka hekään eivät osanneet neuvoa, joten hekin kysyivät viereisiltä kassoilta.

Lopulta löytyi kassarouva, joka laittoi hihnalle lapun: viereinen kassa palvelee. Yhdessä sitten kävimme valitsemassa tuorekelmun. Kun nätisti kysyy, niin nätisti palvellaan.

Odotin kotimatkalla bussia. Odottelijoita oli muitakin ja tokaisin vieressä seisovalle: - Kurja sää, sataa ja tuulee. Sää on hyvä puheenaihe: se on kaikille yhteinen kokemus ja jokainen ymmärtää mistä puhutaan.

Kaveri bussipysäkillä mietti, että "espanjalaisilla taitaa olla tylsää, kun joka päivä paistaa aurinko. "Moro, onpas taas aurinkoinen päivä."