Jos tervehtiminen ujostuttaa, puhu autollesi

Potkulautamiehen Volvo (850 GLT kaikilla lisälaitteilla) täyttää ensi vuonna 23 vuotta. Ilmeisesti autojen uhmaikä alkaa parikymppisenä: Ajelimme Rouvan kanssa Lahden moottoritietä ja käännyimme kehä kolmoselle. Kaarteessa tokaisin, että en taida enää toista kertaa uusia ajokorttiani. Rouva jatkoi siihen, että "minä ostan sitten itselleni pienemmän ja uuden auton".

Volvo sammui samalla sekunnilla.

Juttelin Volvolle ystävällisesti: ei Rouva tosissaan ole. Taputtelin ja starttasin ja auto käynnistyi. Kyllä puhuminen kannattaa.

Tänään vein Volvon Herttoniemen Biliaan hoitoon - auto oli alkanut äksyillä milloin mistäkin syystä. Matkalla muistelin, että meidän talossa oli alkanut alkuviikosta kuulua poraamista, hiomista ja vasaralla hakkaamista. Meteli alkoi maanantaina. Meteli jatkui tiistaina. Illansuussa Rouva kertoi, että talon ilmoitustaululla oli viesti: "Teemme pientä pintaremonttia. Pyydämme anteeksi aiheuttamaamme häiriötä."

Meteli jatkui keskiviikkona eikä enää häirinnyt yhtään.

Puhuminen helpottaa. Minä olen viime vuodet tervehtinyt ihmisiä hississä, bussikuskia, vieressä istuvaa: "Olen 20 vuotta matkustanut tällä bussilla töistä väsyneenä kotiin ja ensimmäisen kerran joku tervehtii ja sanoo Hyvää Päivää!"

Tänään palasin Herttoniemestä Hakaniemeen metrolla. Istuin vastapäätä maahanmuuttajaa ja tervehdin. Mies oli hyvin kotoutunut: ei pihahtanut mitään. Seuraavalla asemalla meidän kanssamme samaan tilaan istahti nuori nainen. Sanoin: Hyvää Päivää!.

Naiselle tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan tuntematon tervehti metrossa. Ilahtui. Sovimme, että laitetaan hyvä tapa kiertämään. Eihän siinä, että sanoo Hyvää Päivää!, häviä mitään.

P.S. Kittilän ihmiset ry antoi lahjan city ihmisille (http://kittilanihmiset.fi/kuvia.shtml). Video on kuvien lopussa, Kelaa! Samaa asiaa: http://kittilanihmiset.fi/.