Kotona laitoin ahvenfileet jääkaappiin ja istahdin lukemaan päivän lehdestä, että Suomella menee huonosti ja kohta vieläkin huonommin. Perustin yritykseni 1970-luvulla, aikana jolloin oli lama, niin kuin nytkin. Minua viisaammat neuvoivat, että odota, että nousukausi alkaa. Intin vastaan: kun nousu alkaa, pitää olla valmiina.
No, ensimmäisen tytäryrityksen perustin Ruotsiin. Olin ihan oikeesti kateellinen ruotsalaisille: heillä oli SKF, Alfa Laval, Volvo...kansainvälisiä yrityksiä ja sitä kautta kokemusta, jota suomalaisilla ei ollut. Toivoin, että Suomessa olisi edes yksi suuri yritys, joka kasvattaisi meillekin sukupolven, joka osaa toimia globaalisti. Kun Nokia laajeni maailmalle, olin iloinen.
Jo 50 vuotta sitten kuulin vitsin: Mikä ero on suomalaisella ja ruotsalaisella myyntimiehellä. No, kun ruotsalainen saa kaupan, hän jatkaa tekemään uutta kauppaa. Kun suomalainen saa kaupan, hän jää juhlimaan sitä viikoksi hotelliin.
Olen aina ajatellut, että Suomi on niin pieni maa, että vaikka kuinka ahkeroimme, emme pysty tuottamaan niin paljon etteikö se mahtuisi maailman markkinoille, oli sitten lama, taantuma tai nousukausi. Pitää vain tehdä oikeita asioita ja myydä.
Ei taida kuitenkaan lähiaikoina onnistua. Meillä on liian monta laumaa (etujärjestöt ja byrokratia, mm) joiden alfaurokset puolustavat reviiriään ja näin pienellä savannilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti