Ei ole nälkä mihinkään kadonnut

Käymme rouvan kanssa Pilatesstudio Arabiassa, eläkeläisiä kun ollaan aamupäivisin. Jumpan jälkeen on ilo mennä syömään valmiiksi katettuun pöytään: jumppapaikan vieressä on eloisa ja hyvä lounaspaikka, Dylan. Tänään rouva sanoi, että Potkulautamies saa mennä edeltä, "minä käväisen kaupassa".

Dylanin lounas tarjoillaan noutopöydästä. Maksoin edulliset lounaamme, odottelin ja katselin hyörintää ruualla katetun pöydän ympärillä. Mieleeni muistui tapahtuma Nigerian pääkaupungissa Lagosissa vuonna 1969. Olin sunnuntailounaalla ison hotellin isossa ruokasalissa. Katselin jo silloin hyörintää ruualla katetun pöydän ympärillä.

Mieleeni on pysyvästi jäänyt mies, joka tasapainoili kukkuroilleen ahdetun ruokalautasen kanssa noutopöydästä takaisin omaan pöytäänsä. Olen usein miettinyt mitähän mies oli lautaselleen pakannut: alimmaiseksi jälkiruuan, päälle pihvin perunoiden kanssa, niiden päälle välipalat ja niiden päälle alkuruuan?

Nyt, 46 vuotta myöhemmin, kiinnitin Dylanissa huomioni pipopäiseen mieheen, joka leipiä sivupöydästä haettuaan ei malttanut odottaa vaan aloitti leipien syömisen jo matkalla takaisin omaan pöytäänsä. Mahtoi ressukalla olla kova nälkä, kun ei ehtinyt ottaa pipoa päästään koko ruokailunsa aikana.

Pipopääkin mätti alkuruokalautasensa kukkuroilleen. Eikä ollut ainoa. Pääruuaksi hän oli tilannut listalta hampurilaisen. Hampurilaisen ja ranskikset saatuaan pipopää kävi mättämässä noutopöydästä vielä tämänkin lautasensa kukkuroilleen.

En minä muuta, mutta olisi edes ottanut pipon pois päästään, että ei olisi erottunut joukosta. Tai ehkä oli samanlainen tapaus, josta rouva kirjoitti kirjassa Sairaan hyvä lääkäri: Ryhmä kandeja tulee, niin kuin opetukseen kuuluu, kohtaamaan potilaan, yksi päällään valkea lääkärintakki ja päässään muhkea pipo.

Vain vaikeasti kandidaatti suostuu ottamaan pipon pois päästään. Miksi? "Tää on osa mun persoonaa."

Kolme Kimiä, kolme Bushia, mutta vain yksi Väyrynen

Rouva sanoi, että nyt Potkulautamies saa potkuilla Hakaniemen halliin ruokaostoksille: jääkaappi on Pariisissa vierailun ja pääsiäisen jäljiltä ihan tyhjä. Ei muuta kun menoksi, monta kilometriä tyhjällä vatsalla ruuan hakuun.

Pariisissa kävellessä oppi tarkkailemaan mihin jalallaan astui - piti varoa koirien jätöksiä. Arabianrannasta potkulautareitti Hakaniemeen kulkee Hermannin ja Sörnäisten rantateitä pitkin. Koskaan aikaisemmin en ollut nähnyt tällä matkalla jalkakäytävällä koirankakkaa. Pariisi opetti näkemään ja nyt näin - muutaman koirankakkakikkaran.

Ihminen näkee sen, mihin kiinnittää huomionsa.

Jani Kaaro kirjoitti Hesarissa hyvin, että "ei ole niin suurta tosiasiaa, että se pakottaisi ihmisen muuttamaan maailmankuvaansa". Vuonna 1954 joukko ihmisiä kokoontui rukoilemaan Chicagossa: paikallinen rouva oli saanut avaruudesta viestin ja ennusti, että suuri osa maapalloa tuhoutuisi valtavassa tulvassa. Uskovaiset olisivat kuitenkin turvassa, sillä avaruusolennot tulisivat hakemaan heidät lentävällä lautasella.

Hetki koitti eikä mitään tapahtunut. Uskovaisten vakaumus kuitenkin vain vahvistui: rukouksillaan he olivat pelastaneet maapallon tuholta!

Suomessa on eduskuntavaalit. Mainostoimistoille on töitä. Ideanikkarit keksivät sloganeita. Yksi ehdokas kampanjoi iskulauseella: Käynnistetään tämä maa. En tiedä miksi, mutta mieleeni tuli taas tapahtuma 1950-luvulta. Isäni oli ostanut käytetyn Bemarin ja ylpeänä näytti sitä naapureille. Kaikki yrittivät vuorollaan veivata auton käyntiin. Ei käynnistynyt. Kunnes yksi räkänokka kurkisti auton sisälle ja kysäisi: Onkohan siellä virta päällä.

Äkkiä äänestämään! Pohjois-Koreassa ei äänestetä. Siellä oli vallassa Kim ja sitten Kimin poika Kim ja nyt Kimin pojanpoika Kim. Yhdysvalloissa äänestetään ja siellä oli presidenttinä Bush ja sitten Bushin poika Bush ja nyt on mahdollista, että presidentiksi äänestetään kolmas Bush. Eikös olekin turvallista, että meillä on vain yksi Väyrynen.

Tulin kotiin ruokakassien kanssa Hakaniemestä, nälkäisenä. Söimme rouvan kanssa hallista tuomani ranskalaisen mereneläväkeiton, buillabassen. Vasta kun olin syönyt, huomasin, että rouva oli laittanut ihan nenäni alle, muutaman kymmenen sentin päähän kauniin kukkasen. Nälkäisenä olin huomannut vain keiton ja leivänpalan.

Kato itte: iloinen ja aurinkoinen pieni kukka.

Lupaamme kauniin kesän ja viennin kasvua, hä!

No!, matkustimme rouvan kanssa Pariisiin Eleonoran synttäreille: täytti puoli vuotta. Charles de Gaullen lentokentältä matkustimme RERillä Port Royalin asemalle. Lentokentän juna-asemalla ilmoitustaulu ilmoitti, että KARI lähtee 13 minuutin kuluttua. Kyllä on Pariisissa hyvä palvelu, tietosuojasta ei tietoakaan.

Port Royalin aseman vieressä on apteekki, josta olen rouvalle ennenkin hakenut tupakoinnin lopettamiseen tarkoitettuja imeskelypillereitä. Nämäkin pillerit, niin kuin kaikki Ranskan apteekeissa myytävät lääkkeet, ovat halvempia ja usein parempiakin kuin Suomen apteekeissa myytävät kopiot alkuperäisvalmisteista.

Rouva sanoikin, että Potkulautamies saa hakea apteekista nappuloita. Löysin nappuloita hyllystä ja menin maksamaan - jonon päähän. Pariisin apteekkeihin verrattuna Suomessa apteekit keräävät rahat paljon tehokkaammin. Port Royalin apteekissa oli parhaimmillaan kolme ihmistä tiskin takana palvelemassa. He hakivat reseptiasiakkaille lääkkeet ja sitten ottivat rahat. Minullahan oli käsikauppatavaroita ja olisin voinut maksaa ne heti, mutta kun ei ollut erillistä kassaa, mille maksaa. Suomessa farmaseutti tekee farmaseutin töitä ja kassa kassan töitä.

Oli aika jännää tarkkailla tätä apteekin puuhastelua puoli tuntia. Hygieniasta apteekissa pidetään hyvää huolta. Raha on likaista ja setelit ovat bakteeripesiä. Henkilökunta ei koske seteleihin: jos maksat setelillä, sinä työnnät sen ison mustan masiinan aukkoon, joka raksuttaa aikansa ja palauttaa vaihtorahat ikään kuin olisi RAY:n pelikone,

Saman asian voi hoitaa monella eri tavalla, hyvin tai huonosti, tai hyvin huonosti - niin tai aina voi tietysti neuvoa, miten muitten pitäisi asioita hoitaa. Suomen järjestötasavallassa on eduskuntavaalit ja kaikki vakuuttavat, että tarvitaan viennin kasvua. Yli 40 vuotta sitten söin lounasta UPO:n perustajan, vuorineuvos Arvi Tammivuoren kanssa Lahden Seurahuoneella. Vuorineuvos kertoi, miten UPO aloitti viennin:

- Minä kutsuin meidän pojat huoneeseeni ja kysyin: mihin täältä Lahdesta on pitempi matka, Rovaniemelle vai Tukholmaan. Pojat sanoivat, että Rovaniemelle. Kysyin pojilta, missä asuu enemmän ihmisiä, Rovaniemellä vai Tukholmassa. Pojat sanoivat, että Tukholmassa. Kysyin pojilta, mitä luulette, kummassa myytäis enemmän pesukoneita, Rovaniemellä vai Tukholmassa. Pojat sanoivat, että Tukholmassa.

- Minä sanoin pojille: menkää helvetin joutuin sinne Tukholmaan.

Toteutuvat vaaliennusteet: aikamatka menneisyyteen?

Rouva totesi, että Potkulautamies saa käydä Hietalahdessa ja paluumatkalla pysähtyä Hakaniemessä kalaostoksille halliin. Meillä Helsingissä on hyvä julkinen liikenne: tämäkin reissu sujui kutosen ratikalla mennen tullen. Mennessä Stokkan kohdalla ratikkaan tuli vanhahko pariskunta, rouva kantoi kevyttä untuvatyynyä ja herralla oli kummassakin kädessä monta keltaista Hullujen Päivien kassia. Sain ahaa-elämyksen ja ymmärsin mihin meitä vanhoja ukkoja tavitaan.

Kotona iltapäivän päätteeksi, saunan jälkeen, katselimme rouvan kanssa telkusta edellisen päivän vaaliohjelman uusintaa. En ymmärrä, minäkin olin aikanani eduskuntatoimittaja ja kirjoitin politiikasta, ja perustin tyhjästä yrityksen ja loin yli sata työpaikkaakin - en ymmärtänyt näiden poliittisten keskustelijoiden puheesta mitään. Puhuivat kyllä sujuvasti ja suurimman osan ajasta vielä yhtäaikaa.

Miettikää nyt tätäkin. Meillä on valtiovarainministerinä mies, joka on ay-liikkeen kautta ja tuella pyrkinyt ja taistellut itsensä politiikan huipulle. Nyt hän toistaa, että pitää luoda työpaikkoja ja saada vienti vetämään. No!, mitä tapahtui Finnairin tekniselle osastolle joitakin vuosia sitten. Minäpä kerron:

Finnairin tekninen osasto työllisti enimmillään noin 3 000 ihmistä. Teknisellä osastolla huollettiin monien ulkomaisten lentoyhtiöiden koneita: siis vientikauppaa. Kilpailu oli kovaa ja osaston kuluista piti säästää 30 miljoonaa. Ammattiliittojenkin kanssa neuvoteltiin. Pro (puheenjohtaja Antti Rinne) muiden mukana ei joustanut ja mitenkäs kävi: tekniseltä osastolta hävisi 2 000 työpaikkaa.

Finnairin koneiden ja moottoreiden perushuollot on nyt ulkoistettu - eikä muuten mihinkään halpamaahan, vaan enimmäkseen Sveitsiin. Miksi ihmeessä Sveitsiin, jossa on Suomeen verrattuna tuplapalkat. Miksi Sveitsissä kannattaa sekä valmistaa että huoltaa koneita. No!, ainakin siksi että Sveitsissä työntekijät ja yritysjohto ovat samalla puolella.

Nyt minä muuten ymmärrän senkin miksi aikanaan säädettiin tämä yksityisiä asujia koskenut jätevesiasetus eli paskalaki. Samoihin aikoihin valtio ja ministerin mieskin investoivat Talvivaaraan: päättäjät olivat kaukonäköisiä - se mitä Talvivaara vesistöjä sotkee sen yksityiset taloudet tasapainottavat puhdistamalla päästönsä paremmin. Kaukonäköistä toimintaa!

Lentävä lautanen on autoa nopeampi

Ajelimme rouvan kanssa bussilla Arabianrannasta Helsingin keskustaan. Istuimme vierekkäin bussin keskivaiheilla: olisi pitänyt istahtaa vähän peremmälle. Bussin takaosasta kuului innostuneen ja elämäniloisen lapsen ääni yli bussin ja liikenteen kohinan. Olin kuitenkin liian kaukana kuullakseni kokonaisia lauseita. Harmittaa vieläkin.

Höristelin korviani ja kuulin sanan sieltä täältä. Poika taisi selostaa äidilleen joukkoliikennettä: - Olisi miljoona bussia. Ei kun olisi tuhatmiljoonaa bussia. Välillä pojan mielikuvitus lensi avaruuteen, mutta palasi sieltä lentävällä lautasella. Äiti oli kertonut, että seuraavalla pysäkillä jäädään. "Jatketaanko me sieltä autolla?"

- Ei me kävellään. Tähän poika selitti, että olisi kiva mennä lentävällä lautasella. "Kyllä lentävä lautanen menisi nopeempaa kuin auto."

Lapsen intoa ja ennakkoluulottomuutta ja mielikuvitusta. Haaveita, mielikuvitusta ja intoa oli tehtailija Frans Lindströmilläkin, joka rakensi Suomen ensimmäisen auton 1900-luvun alussa. Hesari julkaisi aiheesta hyvän jutun: Suomalaisen auton tarina. Auton rakentaminen oli ollut Fransin haave. Se tehtiin käsityönä. Auto on nyt esillä Uudenkaupungin automuseossa.

Lainaan Hesarista ja tiivistän tähän Frans Lindströmin tarinan: Frans ryhtyi yrittäjäksi 20-vuotiaana. Hänen ostamastaan pienestä mylly-startupista kasvoi suuri monialayritys, joka parhaimmillaan työllisti yli sata henkeä. Punaiset teloittivat Fransin 1918.

Jos Frans olisi ehdokkaana eduskuntavaaleissa, hän pärjäisi hyvin ja uskon, että tulisi valituksi. Frans nimittäin toteutti sen mistä puolueet nyt haaveilevat: hän loi työpaikkoja ja vei tuotteitaan myös Venäjälle. Niin, ja Fransin haave autostakin toteutettiin "porukalla".

No!, ajat ovat muuttuneet. Suomi elää konsensuksesta. Tummien autojen letka vei alkuvuonna pääministerin virka-asunnolle Kesärantaan etujärjestöjen edustajia neuvotteluun.Vierestä katsomalla ei pystynyt erottamaan missä autossa matkaa  työnantajien ja missä työntekijöiden edustajat. Ihan samanlaiset kiesit kummallakin.

Hesari on hyvä lehti. Suomessa työskentelevä italialainen kokki kertoo, että oli hotellin aamiaisella jo menossa hakemaan asiakkaan pyytämiä tomaatteja munakkaaseen kun esimies puuttui peliin. "En voinut tehdä tomaattimunakasta, koska sääntö oli, että munakkaaseen voi lisätä vain täytteitä, jotka on lueteltu listassa." - Ohjeita noudatetaan täällä kirjaimellisesti eikä niitä saa soveltaa.

Pitäisikö viennin kehittäminen ja työpaikkojen "luominen" aloittaa siirtämällä byrokratiaa etelänavalle ja korvata sitä paljon halvemmalla raaka-aineella: terveellä talonpoikaisjärjellä.

Massaviestinnästä mössöviestintään

Minä jo ihan pienenä ajattelin, miksi ihmiset puhuvat säästä ja tamperelaiset jääkiekosta, nääs. Ymmärsin, että näistä asioista on turvallista puhua, ainakin sään on kokenut ja tietää miltä erilaiset säät tuntuvat luissa ja ytimissä. Jutellessaan ihmiset kertovat kokemuksistaan."Oli kauhea keli."

Ennen todettiin, että "ollaan samalla aaltopituudella". Nyt näitä aaltopituuksia on pilvin pimein: erilaisia radiokanavia, televisiokanavia ja tämä some-viestintäkin. Itse asiassa ihmiset ovat hajaantuneet monille eri aaltopituuksille. Aikaisemmin sentraalisantra tiesi missä mennään ja laittoi juorut kiertämään. Nyt tämäkin tehtävä on ulkoistettu iltapäivälehdille.

Lopputulos tästä mössöviestinnästä on se, että kukaan ei enää tiedä missä mennään.

Vaikka kyllä viestimistä tulee hyödyllistäkin tietoa. Minä esimerkiksi kuulin televisiosta tiedon, jota en ole tietänyt aikaisemmin. Aionkin Arabianrannassa potkulautaillessani tehdä vaikutuksen koiranomistajiin ja avata Hyvää Päivää!-keskustelun: - Kiva ja söpö koira sulla. Eihän se pure. Saako sitä silittää? Tiesitkö muuten, miksi possun kärsästä tehty koiranruoka on halvempaa kuin possun korvista tehty?

Todennäköisesti koiranomistaja ei tiedä ja minä saan loistaa tiedoillani: - Possun kärsä on helpompi irrottaa kuin viipaloida sen korvat.

Puheenaiheita löytyy. Pitää olla valppaana ja monilla eri aaltopituuksilla. Sentraalisantra jää  toiseksi.

Tarvitaan kapulakieliset uutiset

Kuulkaa, nyt on tullut kevät ja potkulautakelit Helsinkiin. Rouva sanoikin tänään, että Potkulautamies saa hakea marketista haukifileen ja perunoita. Potkulautailin Arabian kauppakeskukseen. Mennessä vastaan tuli iäkkäämpi nainen, joka toivotti iloisesti: - Hyvää päivää!

Eikö olekin iloinen asia, että me täällä Arabianrannassa vähitellen uskallamme tervehtiä toisiamme. En tiedä, mikä oli, mutta unohdin perunat. Rouva sanoi, että Potkulautamies saa hakea perunat Siwasta. Siwaan meiltä on parisataa metriä - loistava ajatus nämä korttelikaupat. Maksoin kassalle perunat ja samalla vaihdoimme kuulumisia.

- Sinua ei ole näkynyt vähään aikaan? Selitin, että olin Lapissa Kittilän Ihmiset ry:n kokouksessa. Kassarouvakin kertoi olleensa lomalla pohjoisessa, Kuusamossa. "Kävimme poroajelulla. Kävimme koirien vetämällä ajelulla. Näin 4 kuukautta vanhoja huskyn pentuja. Maksoihan se. Mutta kyllä kannatti, kerran elämässä. Onpahan mitä muistella."

Kittilässä, kun kävin kaupassa, maitotölkinkin hakeminen saattoi kestää tunnin tai kaksi: tapasi tuttuja ja kun ei oltu nähty vähään aikaan, piti kertoa kuulumiset ja kuunnella.

Mikä tässä oikein mättää? Kittilässä, Arabianrannassa, Afrikassa, Aasiassa, Amerikoissa, ihmiset on mukavia. Maailma kuitenkin on satoja vuosia kestäneessä uskonsotien sekasorrossa. Onhan se niin, jos esität joulupukkia, olet joulupukki. Jos etenet urallasi, et enää olekaan sinä, vaan titteli: ylijohtaja, presidentti, piispa, kansanedustaja.

Televisiossa on uutisia monella kielellä. Ihan hyvä. Uutisia tulee venäjäksi, ruotsiksi, suomeksi, viittomakielellä. Radiosta olen kuullut selkokielisiä uutisia. Vähemmistöjä palvellaan hyvin. Yksi vähemmistö, tosin suuri joukko, on jäänyt rajotteisille tarkoitetun uutispalvelun ulkopuolelle: lainlaatijat, virkamiehet. Ehdotan: Euroopassa aloitetaan kapulakieliset uutiset.