Meiltä loppu tiskikonenappulat. Onneksi tänään on ollut kaunis keväinen päivä, oli mukava potkulautailla kauppakeskukseen nappuloita hakemaan. Rouva oli antanut ohjeistusta: nappulapaketin pitäisi mieluusti olla kapea ja korkea. Tällainen paketti sopisi parhaiten kaappiimme keittiössä tiskipöydän alle.
Tutkin marketissa tiskikonenappulapakkauksia ja yllätyin: en ollut ennen nähnyt niin solakkaa ja korkeaa nappulapakettia, ilmeisesti uusi malli. Ostin sellaisen ja toin sen tyytyväisenä kotiin. Kummallinen paketti. Rouva yritti repiä sitä auki ja kun onnistui yllätyimme: paketin malli olikin matala ja makaava ja se vei hyllytilaa viisi kertaa enemmän kuin aikaisemmat paketit. Meitä nauratti !
Tämä tapahtui Tampereen Nekalassa joskus 1950-luvulla. Isäni oli ostanut käytetyn BMW:n. Autossa oli pitkä nokka ja se käynnistettiin veivillä. Isäni ylpeänä kutsui kaikki naapurit ja esitteli uutta autoaan. Auto yritettiin käynnistää, veivattiin, mutta ei se käynnistynyt. Moni mies veivasi, mutta ei se käynnistynyt. Tässä autossa oli pieni astinlauta ulkopuolella. Naapurin räkänokka kiipesi astinlaudalle. Silmät ylettyivät juuri ikkunaan: - Onkohan siellä virta päällä? Meidän perhe ja naapurit nauroimme.
Mitä tästä sitten on opittu - ei yhtään mitään.
Viime viikon lopulla olimme hakeneet rouvalle älytabletin. Hieno laite ja kätevä ottaa matkalle mukaan. Siihen jäi kuitenkin virta päälle ja akku meni tyhjäksi. Lataukseen. Ei startannut. Töpseli uudestaan seinään ja lataamaan. Ei startannut.
Valvotun yön jälkeen yritin soittaa valmistajan asiakaspalveluun. Mikään puhelinvastaajan tarjoamista numeroista ei sopinut meidän ongelmaamme. "Olkaa hyvä ja näppäilkää tähti, niin pääsette alkuvalikkoon." Joku numero piti valita. Yhdistämme teidät asiakasneuvojalle. Valitettavasti he kaikki ovat varattuja. Pimpeli pom. Kiitos kärsivällisyydestänne, yhdistämme mahdollisimman pian. Pimpeli. pom.
Lukuisista kiitoksista huolimatta kärsivällisyyteni loppui. Rouva aikoi soittaa kotiapunörtille. Sillä välin minä mietin, että vanha konsti, vasara, on parempi kuin pussillinen uusia. Ajattelin, että jos tätä vähän hakkaisi, niin älyäisi lähteä käyntiin. Otin pikkuruisen laitteen käteeni ja Ka!, sen toisessakin laidassa oli kohouma, jota saattoi painaa. Otin siitä sormellani lujan otteen ja Ka!, älytabletti käynnistyi. Kyllä kannatti uhkailla. Meitä nauratti !
P.S. Rouvan oma versio tapahtuneesta löytyy täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti