Meistä suomalaisista, meidän luonteestamme, liikkuu mailmalla ihan outoja käsityksiä, että me muka olisimme tuppisuita ja juroja. Kaikkea kanssa. Matkustin rouvan kanssa ratikalla ruuhka-aikanana rautatieasemalle. Ratikassa käytiin joka puolella vilkkaita keskusteluja. Moni keskusteli jo ratikkaan tullessaan, jutteli koko matkan ja poistuikin ratikasta kännykkä korvallaan.
Yksi harhaluulo on sekin, että suomalaiset eivät osaa small talkkia. Emmehän me mitään tyhjänpuhujia ole. Ainakin nuorempi polvi on oppinut small talkin. Meidänkin takana istui tyttö, joka ehti parinkymmenen minuutin matkan aikana kertoa neljä kertaa, että "mä oon ratikassa".Ehkä tyttö oli maaseudulta ja ajeli eka kertaa ratikalla.
Yksi suomalaisten hyvä puoli on, että me osaamme keskittyä siihen, mitä teemme. Emmekä me vähästä hermostu. Tämän huomasin ratikassakin. Etuviistoon vasemmalla ratikassa istui nainen, joka koko matkan työskenteli älykännykkänsä kanssa. Tultiin pysäkille ennen Kurvia. Nainen havahtui pysähdykseen vasta, kun ovia suljettiin, nousi vikkelästi, pyrki lähtemään, mutta ei ehtinut. Tyynesti hän sitten odotti ja poistui Kurvissa.
Ajatelkaa, kuinka paljon yhden ratikkamatkan aikana voi havaita. Minä huomasin senkin, että suomalaiset pääsääntöisesti ovat siistiä kansaa, ja avuliaita. Jos yksi suttaa, niin toinen tulee siistimään. Meidän edestä nousi vähän päälle kolmekymppinen kaveri, joka huomasi, että kengännauhoissa on vikaa. Onneksi yksi istuin, sellainen, jossa saa istua ihan yksin ilman vieruskaveria niin, että kukaan tuntematon ei pääse lähelle, oli vapautunut. Nuorimies nosti ketterästi jalkansa penkille, oikoi nauhoja, jätti penkille kurajäljen ja poistui.
Samalta pysäkiltä vaunuun nousi rouvashenkilö, joka siisti penkkiä. Hän istui sille ja vei sitten kurat takapuolessaan.
Meistä suomalaisista väitetään myös, että me emme osaa olla helliä emmekä osaa näyttää tunteitamme. Niin tai näin, mutta tämä on korjattavissa. Lontoossa on avattu kissakahvila, joka on niin suosittu, että se on varattu täyteen moneksi kuukaudeksi eteenpäin. Kahvilassa on kissoja. Siellä saa kahvia ja ruokaakin. Kuuden euron sisäänpääsymaksulla kissoja saa silitellä kaksi tuntia. Tästä sain idean:
Kehitetään kännykkä, jossa on kehräystoiminto, joka hälyttää naukumalla ja jota voi silittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti