Tänään on kaunis päivä. Rouva pyysi, että potkulautailisin Arabian kauppakeskukseen ja hakisin pullon valkoviiniä. Aina kun on pyydetty, olen toiminut. Alkossa sitten kehuin kassalle, että on hieno, aurinkoinen päivä. Tämän sanottuani tulin ajatelleeksi, että hänhän on sisätöissä ja päivän kauneudella kehumisen voisi ottaa vaikka vinoiluksi.
Sanoin ajatukseni kassarouvalle. Hän vastasi:- En minä täällä vankina ole. Pääsen minä täältä poiskin. Yhdessä johdattelimme ajatusta kauniista päivästä eteenpäin ja tulimme siihen tulokseen, että näkyyhän kaunis päivä sisälläkin - iloisempina asiakkaina.
Miksi muuten asiakkaat saavat olla ihan sen näköisiä kuin on sääkin ja kaupan kassan pitää hymyillä, oli ilma millainen tahansa.
Matkalla kauppakeskukseen ohitan aina, joka säällä, lähiömme uusimman puiston. Puisto avattiin muutama vuosi sitten latteilla puheilla. Puisto on nimetty viime vuosituhannella eläneen suomalaisen merkkihenkilön mukaan, jota kukaan ei parin sadan vuoden kuluttua muista. Puiston on suunnitellut kuuluisa ulkomainen puistoarkkitehti, jonka nimeä en ole koskaan kuullutkaan. Olimme rouvan kanssa avajaisissa ja ihmettelimme, että mikä tällainen puisto on, jossa ei ole yhtään penkkiä, lapsille ei mitään leikittävää...
Tänään puistossa leikki äiti ja lapsi. He leikkivät kuurupiiloa pystyyn hakattujen graniittilohkareiden takana. Ilahduin. Sanoin äidille, että olen aina luullut, että tässä puistossa lapsille ei ole leikkipaikkaa, jonkinlainen monumentti, lähiössä. Tähän äiti: - Pitää keksiä leikit itse.
Alkoon mennessäni palautin tyhjät pullot. Palautusautomaatin vieressä istui liikuntavammainen rouva, joka kaivoi suunnatoman suuresta paketista tarjoiluun tarkoitetun puulusikan ja -haarukan. Autoin häntä ryttäämään pahvisen laatikon ja muut pakkaustarvikkeet niin, että ne mahtuivat jäteille tarkoitetun astian nieluun. Pakkaus oli niin iso, että siihen olisi mahtunut ainakin 40 puulusikkaa ja -haarukkaa.
En oikein osaa sanoa miksi, mutta mieleeni tuli julkkikset, kaikenlaiset, viihteessä, politiikassa, heidän avioeronsa, sairaudet, megatähdet, superjulkkikset: pientä sisältöä suuresti pakattuna.
Tavallisissa ihmisissä on pienessä pakkauksessa paljon siältöä. Minä juttelen ihmisille. Sanon Hyvää Päivää! Minusta olisi kiva, jos olisi sellainen potkulaudoilla liikkuva jengi, jonka nahkaliiveissä lukisi: Hyvää päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti